Miten valesokkeli tunnistetaan?
Valesokkeli, joka tunnistetaan myös nimellä piilosokkeli, on ollut yleinen 1960-luvulta jopa 1990-luvulle saakka rakennetuissa asuinrakennuksissa Suomessa. Luultavasti se oli vilkkaimmin käytössä kuitenkin koko 70-luvun ajan ja aina 80-luvun puolivälin tienoolle.
Sen tunnistaminen, mahdollisen riskin realisoitumisen havaitseminen ja korjaaminen on olennaisen tärkeää rakennuksen kestävyyden ja sisäilman laadun varmistamiseksi. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten tämä valesokkelirakenne tunnistetaan, miksi se katsotaan riskirakenteeksi, miten sen kunto tutkitaan ja miten korjaustoimenpiteet tulisi toteuttaa.
Valesokkeli on rakenteellinen ratkaisu, jossa rakennuksen ulkoseinän puurungon alaosa ulottuu usein jopa maanpinnan alapuolelle, tai ainakin lattiapinnan alapuolelle. Rakenne keksittiin osittain siksi, että sen avulla ulko-ovien esteettömyys paranee, sekä voitiin käyttää sokkelihalkaisussa ns. lämpökatkoa kylmäsillan katkaisemiseksi. Ulkopinnassa näkyvä sokkelin osa ei ole varsinainen perusmuuri, joka ottaa vastaan rungon kuormaa. Näin ollen se ei ole perinteisesti mielletty sokkeli.
Ulkoapäin tarkasteltuna piilosokkelin voi tunnistaa siitä, että ulko-ovien kohdalla piilosokkelin ulkokuoren yläreuna on ylempänä, kuin oven kynnyskohta. Sisäpuolelta tarkasteltuna voidaan myös havaita seinäverhouksen jatkuvan syvemmälle lattiarakenteen alapuolelle. Tämä riskirakenne on helppo tunnistaa rakennepiirustuksista, minkä lisäksi pätevä suunnittelija tai kuntotutkija osaavat arvioida kyseisen rakenteen riskialtteimmat tarkastelukohdat.
Alla on esimerkkikuva valesokkelirakenteesta ja RAK-piirustus on otettu erään kohteen alkuperäisistä suunnitelmista.Lisää muista yleisimmistä riskirakennteista on kerrottu myös kohdassa riskirakenteet.
Miksi valesokkeli on riskirakenne?
Valesokkelirakenne on riskialtis kosteus- ja homevaurioille, sillä se mahdollistaa kosteuden nousemisen rakenteisiin maaperästä ja paikoin sadevedestä, sen rakennekohdan kuivumisedellytykset ovat tavanomaista heikommat ja riskikohdassa on herkästi vaurioituvia materiaaleja. Usein rakennuksissa, joissa on valesokkeli, myös pintavesien ohjaus on puutteellista ja riskirakenne on maanpinnan tasolla tai alapuolella. Tämä jo osittain siksi, että rakenneratkaisulla on pyritty saamaan esteettömämpi kulku sisätiloihin oviaukon kohdalla.
Valesokkelirakenteen riskiä lisää se, että kosteusvauriot voivat edetä pitkään huomaamatta, sillä ne alkavat yleensä rakenteen sisältä, eivätkä välttämättä tule ilmi pitkälläkään aikavälillä. Yksi vaurioitumisen säätelevistä tekijöistä on aika, eli tietyissä olosuhteissa, tiettyjen materiaalien osalta ja tietyssä ajassa vauriot etenevät tiettyyn suuntaan. Koska valesokkeli on yleisesti käytetty 60-luvuta aina 90-luvulle saakka, on ajan merkitys myös osa vaurioiden kehittymistä.
Valesokkelirakenteen kuivumiskyky on usein heikkoa, koska se ei tuuletu, kuten muutoin tuulettuvat ulkoseinärakenteet. Lisäksi sen ulkopinnan ollessa betonia, vesihöyryn osavastus kasvaa ulkokuoren sisäpinnassa ja sen lämpötila alenee selvästi kuljettaessa puurankarakenteen läpi kohti betonista ulkokuorta, jolloin diffuusiolla siirtyvä kosteus voi tiivistys betonisen ulkokuoren ja puurankarakenteen välissä.
Toisinaan valesokkelirakenne muodostuu harkkorakenteista, jolloin vesihöyryn osavastus ei ole niin suuri, mutta varjopuolena on sadeveden pääseminen helpommin harkkorakenteen läpi aina puurungon alaosiin. Myös kapillaarinen kosteudennousu on ongelma, sillä maaperästä oleva kosteus pääsee matalaperustuksissa herkästi nousemaan aina alajuoksupuuhun saakka, eikä välillä usein ole toimivaa kosteussulkua.
Miten valesokkelia tutkitaan?
Valesokkelin kunnon arviointi vaatii asiantuntemusta ja usein myös erikoisvälineitä. Tutkimus alkaa yleensä rakennepiirustusten läpikäymisellä ja rakenteiden aistinvaraisella tarkastelulla. Rakennetta tutkittaessa, tulisi muodostaa käsitys edustavimmista tutkimuskohdista. Esimerkiksi rakennuksen ulkopuolella voidaan tarkastella rakennusvierien viettoja ja maanpinnan/sokkelin korkeutta, syöksytorvien vesirasitusta, julkisivun erinäisiä vesitiiviyspuutteita, rakennuksessa voidaan esitietoina käyttää homekoiraa, sisäpuolelta voidaan tehdä havaintoja pintamateriaaleista tai asukas voi osata kertoa, missä hänen oman kokemuksensa mukaan on esiintynyt muita viitteitä kosteusrasituksesta.
Monesti kuntotutkimuksia varten laaditaan esitietolomakkeet, alkukartoitukset sekä tutkimus- ja rakenneavaussuunnitelma, mikäli kyseessä on laajamittaisemmat kuntotutkimukset. Vaesokkelin ja sen läheisten rakenteiden mahdollisten vaurioiden laajuuden selvittämiseksi on aina syytä tehdä myös rakenneavauksia, joissa esim. seinärakenteen sisäverhouslevyä avataan tarkemman tarkastelun mahdollistamiseksi.
Rakenneavausten yhteydessä sahataan alajuoksupuusta määrätyn kokoiset palat pois, jotta nähdään sokkelipotero kokonaisuudessaan. Lisäksi tuulensuojalevyä sahataan, jotta nähdään tuuletusvälin koko ja toimivuus. Rakenneavauksesta tehdään aistinvaraiset tarkastelut, kosteustekniset mittaukset, näytteenotot esim. mikrobitutkimuksia varten ja dokumentoidaan rakenteen mitat mahdollisen suunnittelun lähtötiedoiksi.
Alajuoksupuusta ja pystyrungon alaosista mitataan puun painokosteuksia, minkä lisäksi kosteutta voidaan mitata sokkelin kiviaineksesta esim. pintakosteudenosoittimella ja näytepalamenetelmällä. Myös rakenteen eristetilasta voidaan mitata suuntaa-antavasti kosteusolosuhteita tietyin reunaehdoin.
Seinän eristemateriaaleista ja puumateriaaleista (esim. alajuoksu) otetaan materiaalinäytteet laboratoriotutkimuksia varten. Näytteitä ei tulisi kuitenkaan ottaa suoraan sokkelirakennetta vasten olleen alajuoksupuun pinnasta, eikä tuulensuojalevystä, koska niissä ns. sallitaan mikrobikasvua (suora ulkoilma- tai maaperäyhteys). Kaikkien mittausten, näytteenoton ja dokumentoinnin lisäksi, valesokkelirakenteesta voidaan arvioida sisäilmayhteyttä erikseen merkkiainetutkimusta hyödyntäen.
Miten valesokkelirakenne korjataan?
Peruskorjausten yhteydessä tehtävissä korjauksissa tulisi aina kääntyä pätevän insinööritoimiston tai suunnittelijan puoleen. Kun kyseessä on laajemmin vaurioitunut valesokkeli, kokonaisvaltaisessa rakennuksen/kiinteistön korjauksessa tehdään yksityiskohtaiset rakennesuunnitelmat detaljeineen, Rakennusvalvonnan vaatimat muut pääpiirustukset ja lisäselvitykset, korjaustyöhön liittyvät työohjeet, sekä tilaajan toiveesta riippuen kaikki muutkin kaupalliset asiakirjat urakkakilpailutusta varten.
Rakennesuunnittelussa tulisi myös huomioida koko ulkoseinärakenteen korjaustapa ja tiivistysratkaisut. Tässä kohtaa on siis syytä muistaa myös se, että huonosti tuulettuva puurakenteinen ulkoseinä on myös riskirakenne, samoin kuin valesokkeli.
Tiivistyskorjauksia tehdään lähes poikkeuksetta valesokkelikorjausten yhteydessä, jolloin jo suunnitelmissa asetetaan mm. tiiveystason vaatimukset. Samalla parannetaan myös lämmöneristysominaisuuksia koko ulkoseinärakenteen kerroskorkeudelta, sekä ennen kaikkea parannetaan ulkoseinän tuuletusta (huom. huonosti tuulettuva puurankainen ulkoseinä on myös riskirakenne).
On myös hyvä tiedostaa, että korjaustyöt ovat luvanvaraisia, jolloin luvanhakuprosessi ja sen asettamat vaatimukset ovat osa suunnittelutyötä. Yleisesti ottaen korjaustoimenpiteet voivat vaihdella vaurioituneiden rakenteiden osittaisesta korjaamisesta aina valesokkelirakenteen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen toimivaksi sokkelirakenteeksi. Korjaustapa ja -laajuus riippuvat osin rakennuksen yksilöllisistä ominaisuuksista ja osin tilaajan tavoiteasetteluista tai maksukyvystä.
Peruskorjauksissa erityisesti alapohjan liitosten tiivistykset ja ikkunaliittymien sekä monien muiden rakenneliitosten tiivistys kuuluvat yleensä korjauksen yhteydessä tehtäviin toimenpiteisiin. Lisäksi ulkoseinärakenteen eristeet uusitaan useimmiten koko huonekorkeudelta ja varsinkin lähellä sisäpintaa käytetään kovia ja tiiviitä eristeitä (PU-, PIR-, ja XPS-levyt).
Yksityiskohtaisempien korjausmenetelmien valinnat riippuvat monista tekijöistä, kuten rakenteen nykytilasta, perustuksen rakennusmateriaalista (harkko-/betonisokkeli/reunavahvistettu AP jne.), rakennuksen kerrosluvusta (1 vai 2 kerrosta), käytettävissä olevasta budjetista ja tavoitellusta lopputuloksesta.
Ennen korjaushankkeeseen ryhtymistä on tärkeää konsultoida rakennesuunnittelun ja korjausrakentamisen asiantuntijoita, jotka voivat tehdä arvion olemassa olevan tilanteen ja tiedon perusteella ja ehdottaa sopivimpia korjausratkaisuja. Joka tapauksessa valesokkelin korjaukset ovat aina luvanvaraisia (kantava rakenne), jonka vuoksi tilaajan on syytä heti lähtötilanteessa valita kohteeseen sellainen suunnittelija, joka voi hoitaa projektin alusta loppuun.
Seuraavissa kohdissa on listattuna joitain tyypillisiä ns. kengitysmenetelmiä, joita käytetään valesokkelirakenteisen korjauksissa.
PERINTEINEN HARKKOKOROTUS
Harkkokorotus on perinteinen korjausmenetelmä, jossa vanhan sokkelin yläpuolelle rakennetaan uusi, kosteutta kestävä sokkeliosa betoni- tai kevytsorabetoniharkoista. Mikäli käytetään betoniharkkoa, tulee rakenneosan lämmöneristys varmistaa lisäeristyksin, jotta ei synny kylmäsiltavaikutusta. Harrkokorotuksen yhteydessä asennetaan kapillaarisen nousun katkaiseva kosteussulku esim. huopakermillä.
Uudet alajuoksupuut injektoidaan uuteen perustukseen ja katkaistut pystyrungot kiinnitetään uuteen alajuoksuun. Tämä menetelmä erottaa puurakenteet maan kosteudesta, mikä vähentää kosteuden siirtymistä rakenteisiin sekä poistaa riskirakenteelle tyypillisen valesokkelin ominaisuudet. Harkkokorotuksen etuna on sen pysyvyys ja kosteudenkestävyys, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta, jotta rakenteellinen kokonaisvaltainen toimivuus varmistetaan.
TERÄSKENGILLÄ TEHTÄVÄT KENGITYKSET
Teräskengällä tehtävä valesokkelikorjaus on myös yleinen korjausmenetelmä, jossa teräskenkä asennetaan pystyrungon alaosaan ja perustuksen väliin tukemaan seinärakennetta. Teräskenkiä ovat mm. erilaiset pilarikengät, Terästassu ja Transpordix.
Teräskengät voidaan kiinnittää ja injektoida suoraan betoniseen perustukseen. Joskus kengityksen yhteydessä saatetaan joutua tekemään joitain valuratkaisuja, kuten harkkosokkelin tapauksessa. Vanhaan sokkelipoteroon asennetaan PU- tai XPS-eristeet kylmäsillan katkaisemiseksi. Sokkelipotero voidaan tehdä umpinaiseksi aina lattiakorkoon saakka tai osin tuuletusraollisena. Teräskengissä hyvänä puolena on kohtuullisen monipuolinen sovellettavuus esim. eri runkopaksuuksille, sekä tiettyjen detaljikohtien parempi toteutettavuus.
TERMOTUOTTEEN PATENTOIDUT MENETELMÄT
Lamox Oy:n tuotteet tarjoavat patentoidun ja tuotteistetun korjausratkaisun, kun kyseessä on valesokkeli. Nämä tuotteet on suunniteltu eristämään ja suojaamaan rakenteita kosteudelta, minkä lisäksi se parantaa vanhan sokkelipoteron lämmöneristysominaisuuksia. Tässä tuotteistetussa korjausmenetelmässä käytetään erityisiä, kosteudenkestäviä XPS-eristemateriaaleja ja kuormaa vastaanottavat osat ovat terästä/metallia.
Käytetyimmät korjausmenetelmät ovat A) Termokenkä ja -palkki yhdistelmät tai B) VSP-palkki. Vaihtoehdossa A on tehty valmisosat 100, 125 ja 150 mm:n runkovahvuuksille, joista kaksi ensimainittua taitavat olla yleisimmät.
Tämä siis rajaa osin pois muita runkokoon seinärakenteita, jos puhutaan senttimetrien tarkkuudella. Vaihtoehto B on sen sijaan ns. termopalkkirakenne, joka pääosin XPS-eristettä, sisällä aaltoileva teräsprofiili. Tässä vaihtoehdossa pystyrunkoa ei erikseen kiinnitetä ns. termokenkään, vaan VSP-palkin päälle asennetaan uusi alajuoksu, johon pystyrunko kiinnitetään. Tässäkin valmisosat tehty 100 mm:n, 125 mm:n ja 150 mm:n runkopaksuuksille. Tuotesarjaan voi tutustua valmistajan verkkosivuilla https://www.termotuote.fi/.
MUITA MENETELMIÄ
Foamglas on vaahtolasina kevyt ja painoonsa nähden kohtuullisen hyvin puristuslujuutta omaava materiaali, joka soveltuu myös tämän kaltaiseen korjaukseen. Vaahtolasin kosteudenkestävät ja lämmöneristävät ominaisuudet tekevät siitä myös varteenotettavan vaihtoehdon valesokkelirakenteiden korjauksessa. Sen avulla voidaan estää kosteuden siirtymistä rakenteisiin ja parantaa samalla rakennuksen lämmöneristystä, kuten edellä esitetyssä Lamox Oy:n ratkaisuissa.
Se onkin ehkäpä parhaiten verrattavissa Lamox Oy:n VSP-palkin asennustapaan. Foamglassin asentaminen vaatii kuitenkin asiantuntemusta ja tuotteen tarkempaa tuntemusta, sillä se ei ole vielä kovin käytetty menetelmä Suomessa, eikä tuotevalmistajalla ole korjausmenetelmää varten yksityiskohtaista ohjeistusta tmv.
Valuratkaisuissa sokkelirakenteen korjaus tehdään valetulla sementtipohjaisella ratkaisulla. Valuratkaisu voi olla betonin ja eristeen yhdistelmä, tai valu voidaan tehdä eristävällä EPS-sementillä kokonaan. Toisaalta valuratkaisuja voidaan joka tapauksessa käyttää yhdessä teräskengällä tehtävässä asennuksessa, jolloin teräskenkä mahdollistaa myös väliaikaisen tuon ulkoseinän kuormalle.
Yhteenveto
Vaikka valesokkeli ja sen korjaus on jo hyvin tuttu ilmiö Suomessa, pitää se silti sisällään paljon yksityiskohtia suunnittelun ja toteutuksen osalta. Tämän takia kannattaa aina kääntyä sellaisen suunnittelijan puoleen, joka pystyy hoitamaan projektin alusta loppuun;
- alkuselvitykset ja tarkemmat rakennetekinset tutkimukset
- hankkeessa viestiminen ja asiakkaan päätöksen teon tukena
- luonnossuunnittelusta rakennusluvan saamiseen ja urakkakilpailutukseen
- rakennuttamisen palveluista toteutuksen laadunvarmistamiseen
- tiivistyskorjausten merkkiainekokeet osana laadunvarmistusta
- urakan vastaanotosta taloudellisiin loppuselvityksiin.