Rakennusten sisäilmakorjaukset ovat nykyisin Suomessa kovin yleisiä korjaushankkeita. Sisäilmakorjauksen voi käynnistää hyvin erilaiset lähtötilanteet, kuten esimerkiksi laaja vesivahinko, moninainen sisäilman laadun heikentyminen, peruskorjaus- tai perusparannustarve, ikääntyneiden riskirakenteiden paikalliset korjaustarpeet, haitta-aineiden sisäilmavaikutusten rajaaminen, PTS:n ajoitettu korjaustarve, rakennuksen käyttötarkoituksen muutos tai tilamuutokset, jonkin rakennusvirheen korjaus, terveystarkastajan asettama vaade tai muu sisäilmaongelman poistamiseen tähtäävä korjaus.
Korjaustoimenpide voi toisinaan olla vaurioituneen rakennusosan purkaminen ja uusiminen, toisinaan ongelma voidaan poistaa tai sitä voidaan hallita kevyemmillä korjausratkaisuilla. Korjausten laajuus voi vaihdella yksittäisestä rakennusosan korjauksesta koko rakennukseen ja taloteknisiin järjestelmiin. Hankkeessa on huomioitava kokonaisuuden hallinta alkuselvityksistä aina rakennusluvan hakemiseen ja korjaushankkeen lopputarkastuksiin.
Rakennuksen kosteus- ja mikrobivaurioiden syyt ja laajuus tulee selvittää ennen korjauksiin ryhtymistä. Asumisterveysasetuksessa (STMa 545/2015) on määritetty toimenpiderajat, joiden ylittyessä tulee ryhtyä Terveydensuojelulain 763/1994 27§:n tai 51 §:n mukaisiin toimenpiteisiin kosteus- ja mikrobivaurioiden aiheuttaman haitan selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Selvitysten perusteella tehdään päätös valittavista toimenpiteistä ja menetelmistä. Mikäli kosteus- ja mikrobivaurioiden aiheuttaman haitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi päädytään korjaaviin toimenpiteisiin, tulee korjauksista laatia riittävän yksityiskohtaiset suunnitelmat. Laadunvarmistus sekä kosteuden- ja puhtaudenhallinta ovat olennainen osa onnistunutta sisäilmakorjausta.
Kosteusvaurioon liittyvä sisäilmakorjaus
Kosteus- ja mikrobivaurioiden korjauksissa, eli kansan kielellä sisäilmakorjauksissa, korjaussuunnittelija on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL 120 c §) mukainen erityissuunnittelija. Erityissuunnittelijan on huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja että erityissuunnitelma täyttää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioiden korjaussuunnittelijalla tulee olla korjaukseen soveltuvat rakennusfysiikan ja/tai kosteusvaurion korjaustyön suunnittelijan pätevyydet sekä tarvittavaa osaamista ja kokemusta riippuen suunnittelutehtävästä.
Sisäilmakorjaus on usein luvanvaraista. Useimmissa kunnissa rakennuslupaa voidaan hakea sähköisesti osoitteessa https://www.lupapiste.fi. Luvitustarve tulee jo siitä, jos kantavia rakenteita joudutaan korjaamaan, kuten valesokkelin kengityksissä jne. Rakennuslupa tarvitaan myös silloin, kun rakennetaan uusia märkätiloja, korjaukset muuttavat oleellisesti rakenteiden rakennusfysikaalista toimintaa, korjaustyö on verrattavissa uudisrakentamiseen tai kyseessä on käyttötarkoituksen muutos. Jos korjaus- ja muutostyöt vaikuttavat asukkaiden turvallisuuteen ja terveyteen, tulee niihin myös hakea rakennuslupa. Rakennusvalvonnan kanssa käydään ennakkoneuvottelut, joissa selvitetään rakennusluvan tarve. Erityisesti suojeltujen tai historiallisesti merkittävien rakennusten korjaukset voivat edellyttää ennakkoneuvottelua rakennusvalvonnan ja suojeluviranomaisen kanssa.
Sisäilmakorjauksen korjaustavat voidaan jaotella kolmeen eri luokkaan (A, B, C), joista A on perusteellisin ja C kevein. Tämä ei ole suositusjärjestys, vaan korjaustapa valitaan kohdekohtaisesti tehtyihin kuntotutkimuksiin perustuen. Korjaustapa tulee valita tapauskohtaisesti kyseisen kohteen tavoitteet huomioiden. Suunnittelija laatii korjausehdotukset, joiden perusteella tilaaja valitsee toteutettavat korjaustavat.
Alla on yleisellä tasolla esitetty korjauslaajuudet A…C:
- A. Perusteellinen rakenteen uusiminen ja toimivuuden parantaminen, jossa myös kantavaan rakenteeseen voi kohdistua merkittäviä korjaustoimenpiteitä tai se uusitaan.
- B. Rakenteen osittainen uusiminen, jossa vaurioituneet materiaalit poistetaan vaurioitumattomaan, usein kantavaan rakenteeseen saakka laajoilta alueilta.
- C. Pääasiassa pintarakenteisiin liittyvä korjaus (Tiivistyskorjaus), jossa rakennetta korjataan sen ilmatiiviyttä ja tuuletusta parantamalla. Lisäksi tehdään paikallisia, selkeästi rajattavia vauriokorjauksia. Samalla parannetaan rakenteen kosteusteknistä toimintaa. Tässä korjausvaihtoehdossa vaurioitunutta materiaalia jää rakenteeseen.
Korjausrakentamisessa on tavoiteltava vikasietoisia rakenneratkaisuja, jotka sallivat rakentamisen ja rakennuksen käytön aikana rakenteen ajoittaisen vähäisen kastumisen siten, etteivät vähäisimmät virheet johda rakenteiden haitalliseen vaurioitumiseen. Kosteus- ja mikrobivauriokorjausten sekä haitta-aineiden hallintaratkaisuissa lähtökohtana on vaurioiden poistaminen sisätiloissa ja sisäilman laadun riittävä parantaminen.
Lähtökohtaisesti kosteus- ja mikrobivaurioituneita materiaaleja ei sallita sisätilojen pintarakenteissa ja ne tulee purkaa pois. Myös tarkasteluhetkellä kuivat, mutta aiemmin kosteusvaurioituneet materiaalit, tulee poistaa. Riittävä purkulaajuus arvioidaan tapauskohtaisesti: yleensä kevyiden rakenteiden vaurioalueen ympäriltä poistetaan noin puolen metrin alueelta puhtaaksi arvioitua materiaalia. Purkutöiden riittävyyttä arvioidaan suunnitteluvaiheessa (aiempiin tutkimuksiin perustuen), toteutusvaiheessa työvaihekatselmuksilla sekä tarvittaessa täsmentävillä tutkimuksilla (mikäli ei ole riittävää tietoa rakenteiden kunnosta).
Tiivistyskorjaus osana sisäilmakorjausta
Epäpuhtauksien kulkeutumista ilmavuotoreittien kautta rakenteista ja maaperästä tai rakenteen läpi sisäilmaan tulee hallita siten, että pitoisuudet sisäilmassa eivät ole haitallisia. Korjaustoimenpiteet voivat vaihdella painesuhteiden hallinnasta tai ilmanvaihdon säätämisestä rakenneliittymien tiivistämiseen tai koko rakenneosan kapselointiin. Ilmatiiviyden parantaminen ei välttämättä ole ainoa korjaustoimenpide, vaan tyypillisesti osa muita korjauskokonaisuuksia. Tiivistystyön laadunvarmistuksessa noudatetaan ohjekorttia RT 14-11197 Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein.
Joskus tehdään myös osin purkavaa korjausta, mutta jätetään kantavat rakenneosat sijoilleen, jolloin tiivistyksen tai kapseloinnin tarkoitus voi olla kantaviin rakenteisiin jääneiden epäpuhtauksien kulkeutumisen estäminen sisäilmaan tai maaperäyhteyden katkaisu. Kosteus- ja mikrobivauriokorjauksissa ilmanpitävyyden parantamisen päätavoitteena on estää rakenteista tai niiden läpi tapahtuvia hallitsemattomia ilmavirtauksia ja estää niiden mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsy sisäilmaan.
Lähtökohtaisesti rakenteita, joissa on aktiivinen mikrobi- tai kosteusvaurio ja joiden poikkeavaa kosteusrasitusta ei saada hallintaan, ei tiivistetä, vaan vaurioituneet rakenteet puretaan ja uudelleen vaurioitumista estetään. Ennen tiivistämistä on ymmärrettävä rakenteiden toimintatapa, jotta tiivistyksillä ei esimerkiksi heikennetä rakenteen kosteusteknistä toimivuutta. Lisäksi tiivistyskorjauksia ei välttämättä voida toteuttaa ilman purkavaa korjausta, kuten valesokkelirakenteen kohdalla, jossa sisäverhouslevy puurakenteineen ovat alapohjarakenteen alapuolella, tai puukorotetussa alapohjarakenteessa.
Yleisesti ottaen puurankarakenteisilla seinillä ei juurikaan voi tehdä ainoastaan tiivistyskorjausta, vaan niissä joudutaan väistämättä tekemään myös rakenteellisia korjauksia. Tiivistämistyön teknisen toteutuksen onnistuminen varmistetaan laadunvarmistusmenetelmillä, kuten mallityöllä ja merkkiainetekniikalla ennen pintamateriaalien asentamista.
Rakenteiden alipaineistuksella voidaan saada lisävarmuutta rakenteissa olevien epäpuhtauksien hallitsemiseen. Esimerkiksi radonimurien toiminta perustuu maaperän alipaineistamiseen. Alipaineistusratkaisuja voidaan käyttää esimerkiksi ryömintätiloissa ja muissa onkalotiloissa, erityyppisissä alapohjarakenteissa tai vanhan täyttökerroksellisen välipohjan epäpuhtauksien hallitsemisessa. Alipaineistus tulee mitoittaa kohdekohtaisesti ja kohteessa tulee tehdä koealipaineistus osana korjaussuunnittelua. Koneellisten ratkaisuiden toimintaa on valvottava ja seurattava koko ajan. Rakenteiden alipaineistus- ja tuuletusratkaisut eroavat toisistaan siten, että tuuletusratkaisussa on sekä poisto- että korvausilmareitit, kun taas alipaineistetussa rakenteessa ei ole korvausilmareittejä ja rakenteita voidaan tiivistää riittävän alipaineisuuden aikaan saamiseksi.
Tiivistyskorjausten laadunvarmistusmenetelmästä, merkkiainekokeesta, on kerrottu osiossa merkkiainetutkimus.
Tutkimus
Suunnittelu
Rakennuttaminen