Tausta

Ylläpitoon liittyviä kunnostuksia ja hätäkorjauksia

Kosteusvaurion korjaussuunnittelu on keskeinen prosessi rakennusten elinkaaren hallinnassa. Se kattaa laajan kirjon toimenpiteitä, joilla puututaan rakennusten eri osa-alueiden kunnostustarpeisiin. Korjaussuunnittelu ja rakennesuunnittelu ovat olennaisia osia rakennusprojekteja, erityisesti kun kyseessä ovat esimerkiksi sisäilmakorjaukset, kosteudenhallinnan ratkaisut, märkätilojen saneeraukset ja julkisivusaneeraukset. Korjausprosessi vaatii paitsi teknistä osaamista ja prosessin tuntemista, myös ymmärrystä esim. rakennusfysiikasta ja materiaalitekniikasta. Korjaussuunnittelun tavoitteena on, paitsi parantaa rakennuksen kuntoa ja käyttömukavuutta, myös varmistaa sen pitkäikäisyys ja energiatehokkuus, ellei kyseessä ole peruskorjausta siirtävä väliaikainen korjaus. Toisinaan korjaussuunnittelu on myös ns. hätäkorjauksia, mikäli kunnostustarpeita ei olla huomioitu ajallaan. Korjaustarpeen määrittämiseksi pitää kuitenkin aina tehdä jonkin asteinen tavoiteasettelu – onko tarkoitus jatkaa jonkin rakenneosan ja rakennuksen käyttöikää 30 vuodella, tehdäänkö väliaikaisena korjauksena vain lyhytkestoisia korjausratkaisuja, halutaanko myös perusparannusta ja tasonkorotusta tai muutetaanko tilojen käyttötarkoitusta. Kosteusvaurioiden syntymekanismeista ja sisäilman vaikutuksista voi lukea enemmän kohdasta kosteusvaurio.

Kosteusvaurion korjaus

Kosteusvauriot ovat yksi yleisimmistä rakennusten rakenteellisista ongelmista, jotka vaikuttavat sekä rakennuksen yleiseen toimivuuteen että sisäilman laatuun. Kosteusvaurion korjaussuunnittelu alkaa rakenteisiin kohdistetuilla kuntotutkimuksilla ja -selvityksillä, joissa selvitetään vaurion syyt ja laajuus. Tämän jälkeen laaditaan suunnitelma vaurioiden korjaamiseksi, joka voi sisältää kuivatussuunnittelua, vaurioituneiden materiaalien purkutöiden suunnittelua, rakenteen kosteusteknisten toimivuuden parantamisen suunnittelua ja usein rakenneliitosten tiiviyden parantamisen suunnittelua. Kosteusvauriokorjauksessa tulee aina huomioida kansalliset ohjeet ja määräykset, ja itse korjauksen koko tapahtumaketju tulee olla hallittua.

Kosteusvaurion korjaus voi olla paikallista, jos vaurio laajuus on selvästi rajattavissa, tai kyseessä voi olla systemaattinen vauriomekanismi, jolloin korjaukset ovat kokonaisvaltaisempia. Usein kokonaisvaltaisempia kosteusvaurion korjauksia voidaan kutsua myös ns. sisäilmakorjauksiksi. Kosteusvaurion korjauksessa yleisenä toimintatapana on laatia suunnitelmat tai työohjeet, jotka tähtäävät vaurioalueen määrittämiseen, vauriomateriaalin poistamiseen, rakenteiden koneelliseen kuivatukseen, uuden rakennetyypin rakennusfysikaalisen toimivuuden parantamiseen sekä mahdollisen epäpuhtauslähteen sisäilmayhteyden poistamiseen.

Kokonaisvaltaisemman kosteusvaurion korjaussuunnittelu keskittyy laaja-alaisempaan peruskorjaukseen, jossa vauriot ovat kollektiivisempia ja niiden ominaispiirteet selvästi tunnistettuja. Sisäilmakorjaus on niin ikään yleisnimitys ja tämä prosessi voi sisältää useampien rakenneosien rakenteellista korjausta, ulkopuolisen kosteudenhallinnan parantamista, ns. salaojaremonttia, rakenteiden rakennusfysikaalisen toimivuuden parantamista, ilmanvaihtojärjestelmän päivitystä, sisustusmateriaalien vaihdon vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin esim. VOC-ongelmaisissa kohteissa ja tiivistyskorjausratkaisuja. Tavoitteena on varmistaa, että sisäilma on puhdasta ja että rakennus täyttää kaikki terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät vaatimukset.

Mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku

Purkutyöt tulisi tehdä aina niin, ettei vaurioituneesta materiaalista pääse pölyä tai mikrobeja leviämään muihin tiloihin, tai esim. ilmanvaihtokanaviin. Halutun lopputuloksen saavuttamiseksi, purkuvaiheen kansallisia määräyksiä ja ohjeistuksia tulee noudattaa tarkoin. Suojauksesta säädetään Työturvallisuuslaissa 299/58 ja työntekijöiden työturvallisuudessa noudatetaan Valtioneuvoston asetusta VNa 205/2009. Korjausalueen osastoinnista ja suojauksesta on ohjeita Ratu-korteissa Ratu 82-0088 Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakennuksen purku. Turvalliset työmenetelmät ja Ratu 84-0133 Suojaus, menetelmät. Säilytettävien rakennusosien ja rakenteiden suojauksesta ja Museoviraston korjauskortiston osassa 21, Rakennusosien työmaa-aikainen suojaus. Purkutöitä ja pölyntorjuntaa on käsitelty myös julkaisussa KorjausRYL Esiselvitykset ja purkaminen. Tavoitellun puhtausluokan (esim. P1) toteutukseen on annettu ohjeita ja viitearvoja loppusiivouksen onnistumista varmistaviin mittauksiin julkaisussa RT 07-11299 Sisäilmastoluokitus 2018. Lisäksi TTL on laatinut ohjeita loppusiivoukselle (Ohje korjausten jälkeiseen siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen työpaikoilla). 

Käytännössä mikrobivaurioiden korjauksen purkuvaihe tulisi toteuttaa aina niin, että toimenpiteen alaiset rakenneosat ovat osastoitu muista ympärillä olevista tiloista. Tämä on tärkeää, jotta purkutöissä syntyvä pöly ja vapautuvat epäpuhtaudet eivät kulkeutuisi urakka-alueen ulkopuolelle. Työalueiden osastointi ja alipaineistus tulee tehdä siis huolella pölyn leviämisen estämiseksi. Kuhunkin osastoituun tilaan asennetaan alipaineistuslaitteisto, joka varustetaan esierottimella ja mikrosuodattimella (HEPA, H13). Purkutöiden aikana tilan olisi hyvä olla n. 10 Pa alipaineinen ympäristöönsä/muihin käyttötiloihin nähden. Urakoitsijan tulisi suunnitella korvausilman saannin ja valvoa, että huonetilan lämpötila ei laske alle +15 °C purkutöiden aikana. Tarvittaessa urakoitsijan tulisi asentaa lisälämmityslaitteet lämpötilan vähimmäistavoitteen ylläpitämiseksi. Osastointi ja alipaineistus pidetään ainakin purkutöissä yllä 24 h/vrk, mutta usein koko korjaustöiden ajan siihen asti, kun korjattava tila on valmis ja työalue siivottu (pölyttömäksi).

Mikrobivaurioituneen rakenteen purkua   Mikrobivaurioituneen rakenteen purkua

Tiivistyskorjaus

Tiivistyskorjauksen onnistuminen vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta. Tyypillisesti prosessi alkaa nykytilanteen kartoituksella, mukaan lukien ilmavuotojen paikannus merkkiainekokein, savukokeiden tai lämpökamerakuvauksen avulla. Usein päädytään tiivistyskorjausmenetelmiin, kun rakennuksessa on kiviainesrakenteiset sisäkuoret/-pinnat ja kuntotutkimuksin todennettu laajemmin vaurioita rakenteiden eristetilassa. Tiivistyskorjaus on kustannuksiltaan selvästi edullisempi, kuin rakenteelliset korjaukset, jossa joudutaan purkamaan betoni- ja tiilirakenteita epäpuhtauslähteen poistamiseksi. Tiivistyskorjausta varten tulisi laatia aina erillinen korjaussuunnitelma, joka määrittelee tiivistettävät alueet ja rakenneliitokset, tarvittavat muut toimenpiteet, kuten uusittavat pintamateriaalit, tarkemmat korjausdetaljit esim. ikkuna- ja oviliittymissä, putkiläpivienneissä ja -kanaaleissa, kulkuaukoissa, sähkörasioiden kohdalla ja muissa rakenneliitoksissa. Itse toteutettavassa korjaustyössä korostuvat tarkkuus ja huolellisuus, sillä puutteellisesti suoritetut tiivistystyöt voivat johtaa uusiin ongelmiin, kuten kosteusvaurioihin.

Eräitä tunnettuja tuotevalmistajia ja -toimittajia, jotka tarjoavat tiivistys- ja kapselointipinnoitteita ja muita tiivistämiseen soveltuvia tuotteita ovat esimerkiksi; TKR, Tiivistalo, Betton, Elaproof, Ardex, Mapei, Kiilto ja Weber. Osa tiivistyspinnoitteista on kaksikomponenttisia ja osa yksikomponenttisia. Lisäksi on olemassa erinäisiä tiivistystä varten tarvittavia muita teippejä (esim. butyyliteipit ja vahviketeipit/-kankaat), liimoja ja vaahtoja. Oleellista tiivistystyössä on tiivistystuotteiden yhteensopivuus ja ennen kaikkea niiden oikeanlainen käyttö. Asennusalustojen pitää aina  olla puhtaita pölystä ja riittävän lujia ja eheitä. Tiivistyspinnoitteissa suurimmat haasteet voivat olla kaksikomponenttisten tuotteiden seossuhteissa tai muussa työstämisessä, teippien käytössä suurimmat käytännön haasteet lienevät teipin riittävä painaminen tai pingottamisen välttäminen kontaktipinnoissa, vaahdotuksissa tulisi muistaa tehdä täyttö osissa, eikä ruiskuttaa liian suurta määrää kerrallaan ja muutoinkin tiivistettävissä kohdissa tulisi olla tarkka kaikissa vaikeissa detaljikohdissa.

Tiivistyskorjauksen teknisen toteutuksen onnistuminen varmistetaan laadunvarmistusmenetelmillä, kuten merkkiainekokein ennen. Laadunvarmistuksessa noudatetaan ohjekorttia RT 14-11197 Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein. Merkkiainetutkimuksen raportoinnissa pyritään aina selvästi esittämään mahdolliset tiiviyden laatupuutteet valokuvien ja paikannuskuvien avulla, jotta niihin pystytään helposti kohdentamaan korjaustoimenpiteitä, ja niiden sijainti selviää vaivattomasti. Lisäksi kenttätutkimusten yhteydessä tehdään aina urakoitsijan ohjeistusta ja raportissa annetaan mahdollisuuksien mukaan teknisiä ohjeita vuotokohtien korjaamiseksi.

tiivistyskorjausta   tiivistyskorjausta

Muut korjaukset

Toisinaan kosteusvaurioiden korjauksen suunnittelussa joudutaan painottamaan korjaustöitä myös ulkovaipparakenteiden julkisivuosiin. Vesikatto ja yläpohja ovat yksi tärkeimmistä rakenneosista, kun tarkastellaan rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Myös julkisivun vesitiiviyttä joudutaan parantamaan, jos ulkoseinien liitoskohdat, kuten ikkuna- ja oviliitokset, elementtisaumat ja muut liitosdetaljit eivät ole riittävän tiiviitä. Vesikattosaneerauksen yhteydessä voidaan korjata koko yläpohjarakenteen höyryn- ja ilmatiiviyttä, saattaa yläpohjan lämmöneristys nykyvaatimustasolle ja tehdä pitkäikäisiä ratkaisuja vesikaton ja yläpohjan kosteusteknisen toimivuuden parantamiseksi.

Usein märkätilat joudutaan saneeraamaan, koska ne ovat käyttöikänsä päässä tai niiden vedeneristysratkaisut ja muut vesitiiveyden haasteet aiheuttavat kosteusvaurioita märkätilan rakenteisiin. Märkätilojen kosteusvauriokorjausten osalta on lähes poikkeuksetta tehtävä perusteellista saneerausta, sillä märkätilojen vedeneristekerrosta ei pystytä riittävällä varmuudella paikkakorjaamaan. Poikkeuksena voivat toki olla tilanteet, joissa muovimatolla tehty lattian vedeneristys tai tietty läpivienti on mahdollista paikallisesti korjata vesitiiviiksi, minkä lisäksi rakenne pystytään kuivattamaan ja korjaamaan märkätilan ulkopuolella (esim. alakerta ja ympäröivät huonetilat). Mutta yleisesti ottaen ikääntyneiden märkätilojen tarkoituksenmukainen toimivuus voidaan varmistaa vain perusteellisen saneerauksen yhteydessä.

Kaikissa selväpiirteisissä tilanteissa ei välttämättä edes tarvitse tehdä varsinaista korjaussuunnittelua vaan tarvittavat toimet voidaan toteuttaa myös yksinomaan korjaustapaehdotusta hyödyntäen. Korjaustapaehdotus voi toimia korjaussuunnittelun pohjana, jossa tarvittavien korjausten toteutustapa, laajuus ja laatutaso esitetään pääosin tekstin muodossa. Esimerkiksi äkillisen vesivahingon seurauksena saattaa riittää, että tutkitaan vesivahingon laajuus ja annetaan yleiset ohjeet kuivatukseen sekä uusien materiaalien valintaan ja korjauksen toteutustapaan. Samoin korjaustapaehdotusta ja yleisiä työohjeita voidaan käyttää muissa selväpiirteisissä töissä, kuten tai ulkoseinän elementtisaumojen uusiminen,  Lisäksi korjaustapaehdotukset voivat toimia laajemmissa hankesuunnitteluvaiheissa. Tällöin korjaustapaehdotuksen yhteydessä voidaan arvioida myös eri korjaustapojen kustannuksia, eli tehdään kustannuslaskentaa aiempien samankaltaisesti toteutettujen korjausten perusteella. Kustannuslaskenta tulee kyseeseen yleensä laajemmissa hankkeissa, joissa halutaan arvioida eri ratkaisuvaihtoehtoja.