Tausta

Asbesti on kuitumainen silikaattimineraali, jota on ajan saatossa käytetty erilaisissa rakennusmateriaaleissa. Asbestia käytettiin mm. liimoissa, vedeneristeissä, laasteissa ja tasoitteissa, lattiapäällysteissä, kivilevyissä (esim. mineriitti), tiilikatteissa, märkätilatapeteissa ja palonsuojamateriaaleissa. Rakennusmateriaaleissa käytetyt asbestilajit ovat: aktinoliitti, amosiitti, antofylliitti, krysotiili, krokidoliitti, tremoliitti ja erioniitti. Kaikki asbestilajit ovat terveydelle vaarallisia, mutta vaarallisimmaksi lajiksi on tunnistettu krokidoliitti eli ns. sininen asbesti. Asbesti ei kuitenkaan aiheuta vaaraa ehjässä materiaalissa, vaan ainoastaan vapautuessa ilmaan ja sitä kautta kulkeutuessaan hengityksen mukana keuhkoihin. Asumisterveysasetuksen (Vna 545/2015) asbestikuitujen esiintymistä pinnoille laskeutuneessa pölyssä pidetään toimenpiderajan ylittymisenä ja sisäilman asbestikuitujen pitoisuus ei saa ylittää 0,01 kuitua/cm³.

Asbestia on käytetty Suomessa rakennusmateriaaleissa vuosina 1922–1993. Uudiskohteiden osalta asbestin käyttö kiellettiin vuonna 1988, asbestipitoisten materiaalien maahantuonti kiellettiin vuonna 1992 ja asbestipitoisten tuotteiden käyttö kiellettiin lopullisesti vuonna 1994. Tästä johtuen vuonna 2016 voimaan astuneen ns. asbestilain mukaan, kaikkiin ennen vuotta 1994 valmistuneisiin rakennuksiin tulee tehdä asbestikartoitus ennen niihin kohdistettavia muutos- ja purkutöitä. Asbestipitoisia materiaaleja purettaessa, tulee purkutyö suorittaa asbestipurkuna ja sen saa tehdä ainoastaan asbestipurkuluvan saanut yritys.

Asbestin lisäksi on olemassa monia muitakin terveydelle vaarallisia haitta-aineita, kuten PAH-, PCB-, raskasmetalliyhdisteet (esim, lyijy) tai öljyhiilivedyt (esim. bentseeni). Näistä useimmiten PAH-yhdisteet ovat sellaisia, joita voi esiintyä sisäilmassa. PAH-yhdisteiden esiintyminen sisäilmassa johtuu pääasiassa kivihiilipikeä sisältävistä kosteussivelyistä, bitumikermeissä sekä paperi- tai pahvituotteissa käytetyistä kyllästeistä. Sisäilman PAH-yhdisteiden terveydellistä merkitystä on tutkittu ajan saatossa melko paljon Suomessa ja muualla maailmassa, mutta tälläkään hetkellä ei ole voimassa olevia kansallisia raja-arvoja sisäilman PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuksille. Eräiden PAH-yhdisteiden (EPA:n priorisoimat 16 PAH-yhdistettä) arvioidaan myös syöpävaarallisiksi tai lisääntymiskykyä heikentäviksi. Normaalissa sisäilman lämpötilassa naftaleenia pidetään merkittävimpänä indikaattoriyhdisteenä, koska se on rakennusmateriaaleista tavatuista PAH-yhdisteistä haihtuvin höyryjakeen komponentti ja kattaa tyypillisesti 50-90 % PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuudesta. Asumisterveysasetuksessa naftaleenin toimenpiderajana käytetään 10 µg/m³, mutta lisäksi asumisterveysasetuksessa todetaan, ettei sisäilmassa saa esiintyä naftaleenin hajua. Kokemukseni mukaan naftaleenin hajukynnys on kuitenkin alhaisempi kuin tuo edellä mainittu toimenpideraja.

Haitta-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta:

  • Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maanrakennuksessa (843/2017)
  • Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015)
  • Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015)
  • Jätelaki (646/2011)
  • TTL:n julkaisut
  • STM:n julkaisut, esim. HTP-arvot
  • RT- ja Ratu-ohjekortit;
    • Haitalliset aineet rakennuksissa, Tilaajan ohje (RT 103500)
    • Haitalliset aineet rakennuksissa, Tutkijan ohje (RT 103501)
    • Asbesti rakentamisessa (RT 18-11246)
    • Asbestikartoitus, tutkimusmenetelmät (RT 18-11247)
    • Asbestikartoitukseen perustuva purkutyön suunnittelu ja toimenpiteet kiinteistössä (RT 18-11248)
    • Asbestia sisältävien rakenteiden purku (Ratu 82-0347)
    • Haitta-ainetutkimus, rakennustuotteet ja rakenteet (RT 20-11160)
    • Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku (RT 82-0381)
    • PCB:tä ja lyijyä sisältävien saumausmassojen purku (RT 82-0382)
    • Asbestia sisältävien rakenteiden purku (Ratu 82-0347)