Sisäilman muodostuminen
Sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ilmanvaihtoratkaisut, rakennetyypit ja materiaalit sekä niiden kosteustekninen toimivuus, rakennuksen käyttö ja sisälähtöisten epäpuhtauksien muodostuminen sekä ympäröivät fysikaaliset olosuhteet ja ulkoilman laatu. Ympäröiviin olosuhteisiin, kuten ulkoilman lämpötilaan, sademääriin, maaperän radonpitoisuuksiin ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien määrään ei pystytä vaikuttamaan, mutta erilaisilla rakennusfysikaalisilla ratkaisuilla ja taloteknisillä toimilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka sisäilma ja rakenteet reagoivat ympäröiviin tekijöihin. Tärkeintä on ymmärtää, miten rakennuksen sisä- ja ulkopuoliset olosuhteet vaikuttavat rakenneosiin, ja miten rakenteiden epäpuhtauksien kulkeutumine sisäilmaan tapahtuu.
Erittäin merkittäviä tekijöitä sisäilman epäpuhtauksien muodostumisessa tai ehkäisemisessä ovat käytetyt rakenneratkaisut ja materiaalit, niiden kosteustekninen toimivuus ja ilmanvaihdolliset tekijät. Yleisesti tiedetään, että liiallinen kosteus voi aiheuttaa rakennusmateriaalien mikrobivaurioita tai kemiallista hajoamista. Lisäksi tiedetään, että rakennuksen ilmanvaihdolla on suuri merkitys sisäilmassa muodostuvien epäpuhtauksien poistamisessa tai rakenteista sisäilmaan kulkeutuvien epäpuhtauksien rajoittamisessa.
Toimivat rakenneratkaisut ja sopivat rakennusmateriaalit vähentävät niissä syntyvää kosteusrasitusta ja vaurioitumisen riskiä. Lisäksi tietyissä kosteusolosuhteissa tarkoituksenmukaisella tavalla toimivat rakenteet ja materiaalit pystyvät hallitusti vapauttamaan kosteutta vaurioitumatta. Sen sijaan ns. riskirakenteilla on suurempi taipumus aiheuttaa vaurioita välittömässä läheisyydessään oleviin materiaaleihin ja käytettyjen materiaalien kosteudensietokyky on monesti normaalia heikompi. Liiallinen kosteusrasitus voi aiheuttaa materiaalissa mikrobikasvua, kemiallista hajoamista, hajuhaittaa tai muita rakennusmateriaalin hajoamis- tai aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan. Tämän takia yleisesti puhutaan kosteusvaurioitumisesta, kun arvioidaan sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä. Toki jotkut epäpuhtaudet ja haitta-aineet, kuten PAH-pitoisten materiaalien päästöt, eivät tarvitse erikseen kosteutta aiheuttaakseen sisäilman laadun heikkenemistä ja kulkeutuakseen sisäilmaan.
Rakennusten ilmanvaihdon toimivuus ja tasapaino ovat merkittävimpiä tekijöitä sisäilman olosuhteiden muodostumisen kannalta. Ilmanvaihdon tarkoituksena on tuoda hallitusti raikasta tuloilmaa sisätiloihin ja samanaikaisesti poistaa ns. likaista ilmaa sisätiloista. Tyypillisesti raitisilma / tuloilma tuodaan sisälle sellaisista tiloista, joissa oleskellaan enemmän ja ilmaa poistetaan sellaisista tiloista, joissa esiintyy luonnollisesti epäpuhtaus- tai hajulähteitä. Esimerkiksi asuoinhuoneistoissa raitisilmaa tuodaan mm. makuu- ja olohuoneisiin ja poistoilma poistuu keittiön ja WC:n tiloista. Tällöin ilma liikkuu siirtoilmana ns. puhtaista tiloista kohti likaisia tiloja. Ilmanvaihdon toimivuus vaikuttaa paljolti siihen, miten sisälähtöiset (esim. ihmisperäiset ja materiaaliemissiot) epäpuhtaudet poistuvat sisäilmasta.
Paine-ero vaikuttaa rakenteiden ja ulkoilman epäpuhtauksien kulkeutumiseen sisälle sekä kosteuden siirtymiseen rakenteissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ilmanvaihdon aikaansaamien paine-erojen vaikutuksia, jotka voivat kuljettaa maaperän epäpuhtauksia ja lisätä sisäilman radonpitoisuutta, mutta toisaalta päinvastaisen paine-eron vaikutuksesta voi siirtyä sisäilman kosteutta rakenteisiin aiheuttaen pitkällä aikavälillä vaurioita. Hyvä ilmanvaihto on sellainen, joka ei aiheuta suuria paine-eroja ulkovaipparakenteiden yli, mutta on riittävän tehokas tuomaan puhdasta tuloilmaa ja poistamaan likaista sisäilmaa hallitusti.
Rakennus on kokonaisuus, johon vaikuttaa monta tekijää. Kosteus- ja sisäilmateknisiä kuntotutkimuksia tekevän asiantuntijan tulee tiedostaa kaikki merkittävimmät sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät ja kuinka näitä tekijöitä voidaan tutkia. Tutkimisen lisäksi pitää pystyä tulkitsemaan tutkimustuloksia ja niiden vaikutuksia suhteessa tutkittavaan rakennukseen.
Sisäilmaongelmat
Sisäilmaan liitetyt ongelmat ovat olleet esillä medioissa jo useita vuosia, jopa vuosikymmeniä ja sisäilman huonon laadun on jo pitkään arvioitu olevan yksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Jo 1970-luvun loppupuolella määriteltiin ilmiö nimeltä sairas rakennus -oireyhtymä (sick building syndrome), jota käytettiin kuvaamaan joukkoa erilaisia rakennuksen sisällä koettuja oireita. Herkkyys sisäilman epäpuhtauksille ja oireiden ilmenemistavat vaihtelevat kuitenkin yksilökohtaisesti, toiset kokevat sisäilman laadun heikkenemisen voimakkaina oireiluina ja toisilla ei esiinny minkäänlaisia oireita pahimmissakaan homeloukuissa. Vaikka sisäilmaongelmat aiheuttavat monelle ihmiselle, etenkin tilan käyttäjille, harmaita hiuksia, niin kuntotutkijan näkökulmasta asiaa voi olla hyvinkin helposti ratkaistavaksi. Pätevä kuntotutkija pystyy erittäin suurella todennäköisyydellä löytämään sisäilman laatua heikentävät tekijät ja sitä kautta antamaan tarvittavat toimenpide-ehdotuksensa ongelmien poistamiseksi tai rajoittamiseksi.
Suomessa yleisesti puhutaan sisäilman mikrobeista tai kosteus- ja mikrobivaurioista, joiden on nykykäsityksen mukaan arveltu olevan merkittävimpiä sisäilmaongelmia aiheuttavia tekijöitä. Sisäilman laatutekijöitä voivat heikentää myös monet muut aistittavat tai oireita aiheuttavat epäpuhtaudet, kuten rakennusmateriaalien kemialliset päästöt (haihtuvat orgaaniset yhdisteet, VOC), hiukkasmaiset partikkelit, teolliset kuidut ja muut pölyt, ihmis- tai eläinperäiset lähteet, eräät haitta-aineet jne. Sisäympäristön viihtyvyyteen vaikuttavat myös fysikaaliset olosuhteet kuten lämpö- ja kosteusolosuhteet, ääniolosuhteet ja valaistus, sisäilman kuivuus ja vedontunne (ilman liike). Lisäksi sisäilmassa voi olla sellaisia terveydelle haitallisia tekijöitä, joita ihminen ei tunne fyysisenä ärsykkeenä tai muutoin viihtyvyyshaittana, kuten sisäilman korkea radonpitoisuus.
Usein sisäilmaongelmille löytyy useita selittäviä tekijöitä, jotka yhdessä aiheuttavat koetun sisäilmahaitan. Rakennuksen ylläpitoon liittyvät puutteet ja elinkaarensa päässä olevat kiinteistöt ovat jo sinällään riskiryhmässä. Lisäksi ilmanvaihdon toteutus ja sen vaikutukset ovat suuressa roolissa sisäilmaolosuhteiden muodostumisessa. Esimerkiksi koneellisen poiston tai tulo-poistojärjestelmän aikaansaamat paine-erot ja niiden aiheuttamat ei toivotut vuotoilmavirtaukset voimistavat epäpuhtauksien kulkeutumista vaurioituneista rakenteista sisäilmaan. Tällöin myös vaurioituneen rakenteen ja sen rakenneliittymien epätiiviys mahdollistaa epäpuhtaudelle kulkureitin. Toisaalta liian vähäinen ilmanvaihto, kuten monissa matalissa ja painovoimaisella ilmanvaihdolla toimivissa rakennuksissa, voimistaa sisäpuolisten tekijöiden aiheuttamia haittoja ilman vaihtuvuuden ollessa vähäisempi. Myös uusien rakennusmateriaalien kemialliset päästöt tai ihmisperäinen hiilidioksiditaso voivat nousta korkeiksi sellaisessa tilassa, jossa ilman vaihtuvuus on vähäinen.
Onneksi sisäilmaongelmaisen rakennuksen tutkiminen, erilaisten mittaustulosten tulkintaohjeiden, yleinen tietoisuus ja jopa asetustasolla annettujen sisäilmaolosuhteiden vähimmäisvaatimustasojen raja-arvot ovat kehittyneet vuosien varrella. Kosteus- ja sisäilmateknisten tutkimusten yhtenäistämiseksi ja tutkimusten oikeaoppisen toteuttamisen ohjeeksi on ympäristöministeriö julkaissut oppaan (Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, Ympäristöopas 2016), jonka sähköisen version voi kuka tahansa ladata ympäristöministeriön / valtioneuvoston sähköisestä arkistosta.
Kaikissa sisäilma- ja kosteusteknisissä kuntotutkimuksissa tulisikin edetä mm. edellä esitettyä opasta soveltaen. Lisäksi asuintilojen sisäilmaan liittyvien tutkimustulosten tulkinnassa ja toimenpiderajojen ylittymisen arvioinnissa on annettu Sosiaali- ja terveysministeriön ns. asumisterveysasetuksen (STMa 545/2015) ja sen tukena olevat soveltamisohjeet (Valvira, 2016). Näiden lisäksi on olemassa useita muita kansallisia ohjeita ja oppaita, joita pätevä kuntotutkija osaa soveltaa tutkittavaan rakennukseen ja käytettäviin tutkimusmenetelmiin suhteuttaen.