Valesokkelirakenteiden riskit ja korjaustarpeet ovat yleinen haaste suomalaisessa korjausrakentamisessa. Tämä rakenne aiheuttaa usein kosteus- ja homeongelmia, koska maaperästä nouseva ja pintavesinä kulkeutuva kosteus voi päästä rakenteisiin ja vaurioittaa puu- ja eristemateriaaleja. Valesokkelin vaurion havaitseminen ja korjaaminen voivat kuitenkin merkittävästi parantaa rakennuksen sisäilman laatua ja rakenteiden kestävyyttä. Pitkälle jatkunut vaurio voi aiheuttaa sisäilmaongelmia.
Tässä artikkelissa käydään läpi mm.:
- Miten valesokkeli tunnistetaan?
- Miksi valesokkeli katsotaan riskirakenteeksi?
- Miten valesokkeli tutkitaan?
- Kuinka valesokkeli korjataan?
- Mitä valesokkelikorjaus maksaa?
Mikä on valesokkeli?
Valesokkeli, joka tunnistetaan myös nimellä piilosokkeli, on ollut yleinen 1960-luvulta jopa 1990-luvulle saakka rakennetuissa asuinrakennuksissa Suomessa. Luultavasti se oli vilkkaimmin käytössä kuitenkin koko 70-luvun ajan ja aina 80-luvun puolivälin tienoolle.
Sen tunnistaminen, mahdollisen kosteusvaurioitumisen havaitseminen ja korjaaminen on olennaisen tärkeää rakennuksen kestävyyden ja sisäilman laadun sekä asukkaiden terveuden varmistamiseksi. Ulkopinnassa näkyvä sokkelin osa ei ole varsinainen perusmuuri, joka ottaa vastaan rungon kuormaa. Näin ollen se ei ole perinteisesti mielletty sokkeli.
Valesokkeli on rakenteellinen ratkaisu, jossa rakennuksen ulkoseinän puurungon alaosa ulottuu usein jopa maanpinnan alapuolelle, tai ainakin lattiapinnan alapuolelle. Sen avulla ulko-ovien esteettömyys paranee ja lisäksi voidaan sillä voidaan väentää kylmäsiltavaikutusta.
Ulkoapäin tarkasteltuna valesokkelirakenteen voi tunnistaa siitä, että ulko-ovien kohdalla piilosokkelin ulkokuoren yläreuna on ylempänä, kuin oven kynnyskohta. Sisäpuolelta tarkasteltuna voidaan myös havaita seinäverhouksen jatkuvan syvemmälle lattiarakenteen alapuolelle. Tämä riskirakenne on helppo tunnistaa myös rakennepiirustuksista.
Alla on esimerkkikuva valesokkelirakenteesta ja RAK-piirustus on otettu erään kohteen alkuperäisistä suunnitelmista.Lisää muista yleisimmistä riskirakennteista on kerrottu myös kohdassa riskirakenteet.
Miksi valesokkeli on riskirakenne?
RAKENNUKSESSA OLEVA VALESOKKELI ON RISKIRAKENNE, JOKA VAURIOITUU TAVANOMAISTA HERKEMMIN.
Valesokkelirakenne on riskialtis kosteus- ja homevaurioille, sillä se mahdollistaa kosteuden nousemisen rakenteisiin maaperästä ja paikoin sadevedestä, sen rakennekohdan kuivumisedellytykset ovat tavanomaista heikommat ja riskikohdassa on herkästi vaurioituvia materiaaleja. Valesokkelirakenne on siis aina vaurioherkkä rakenne.
Usein rakennuksissa, joissa on valesokkeli, myös pintavesien ohjaus on puutteellista ja riskirakenne on maanpinnan tasolla tai alapuolella. Tämä jo osittain siksi, että rakenneratkaisulla on pyritty saamaan esteettömämpi kulku sisätiloihin oviaukon kohdalla.
Valesokkelirakenteen riskiä lisää se, että kosteusvauriot voivat edetä pitkään huomaamatta, sillä ne alkavat yleensä rakenteen sisältä, eivätkä välttämättä tule ilmi pitkälläkään aikavälillä. Yksi vaurioitumisen säätelevistä tekijöistä on aika, eli tietyissä olosuhteissa, tiettyjen materiaalien osalta ja tietyssä ajassa vauriot etenevät tiettyyn suuntaan. Koska valesokkeli on yleisesti käytetty 60-luvulta aina 90-luvulle saakka, on ajan merkitys myös osa vaurioiden kehittymistä.
Valesokkelin kuivumiskyky on usein heikkoa myös siksi, koska se ei tuuletu, kuten muutoin tuulettuvat ulkoseinärakenteet. Usein mm. julkisivumuurauksen laastipurseet tukkivatjo valmiiksi niukan tuuletusraon.
Myös sisäilman kosteuslisä voi aiheuttaa kosteuskuormaa valesokkelirakenteessa. Sokkelirakenteen ollessa betonia, vesihöyryn osavastus kasvaa valesokkelin ulkokuoren sisäpinnassa ja sen lämpötila alenee selvästi kuljettaessa puurankarakenteen läpi kohti betonista ulkokuorta, jolloin diffuusiolla siirtyvä kosteus voi tiivistys betonisen ulkokuoren ja puurankarakenteen välissä.
Toisinaan valesokkelirakenne muodostuu harkkorakenteista, jolloin vesihöyryn osavastus ei ole niin suuri, mutta varjopuolena on sadeveden pääseminen helpommin harkkorakenteen läpi aina puurungon alaosiin.
Myös kapillaarinen kosteudennousu on ongelma, sillä maaperässä oleva kosteus pääsee matalaperustuksissa herkästi nousemaan aina alajuoksupuuhun saakka, eikä perustuksen ja alajuoksun välillä aina ole edes toimivaa kosteussulkua. Joskus voi olla myös niin, että kosteussulku (esim. kermikaista) on jo pahasti hapertunut ajan saatossa.
Rakenteeseen voi alkaa kehittymään kosteusvauriota, kun olosuhteet ovat mikrobikasvulle sopivat ja olosuhteilla on riittävän pitkä ajallinen vaikutus.
Miten valesokkeli tutkitaan?
Ennaltaehkäisevä kuntotutkimus on tärkeä osa valesokkelirakenteen omaavan rakennuksen kunnossapitoa. Tutkijan/asiantuntijan suorittama tutkimus voi tuoda esiin valesokkelin kosteusrasitukset ja antaa suositukset sopivista korjaustoimenpiteistä.Valesokkelin kunnon arviointi vaatii aina asiantuntemusta, jotta päätökset voidaan perustaa oikean tiedon pohjalta.
Tutkimus alkaa yleensä rakennepiirustusten läpikäymisellä ja rakenteiden aistinvaraisella tarkastelulla. Rakennetta tutkittaessa, tulisi muodostaa käsitys edustavimmista tutkimuskohdista. Pätevä suunnittelija tai kuntotutkija osaavat arvioida kyseisen rakenteen riskialtteimmat tarkastelukohdat.
Rakennuksen ulkopuolella voidaan tarkastella rakennusvierien viettoja ja maanpinnan/sokkelin korkeutta, syöksytorvien aiheuttamaa vesirasitusta, julkisivun vesitiiviyspuutteita, rakennuksessa voidaan esitietoina käyttää homekoiraa, sisäpuolelta voidaan tehdä havaintoja pintamateriaaleista tai asukas voi osata kertoa, missä hänen oman kokemuksensa mukaan on esiintynyt viitteitä kosteusrasituksesta.
Monesti kuntotutkimuksia varten laaditaan esitietolomakkeet, alkukartoitukset sekä tutkimus- ja rakenneavaussuunnitelma, mikäli kyseessä on laajamittaisemmat kuntotutkimukset. Vaesokkelin ja sen läheisten rakenteiden mahdollisten vaurioiden laajuuden selvittämiseksi on aina syytä tehdä myös rakenneavauksia, joissa esim. seinärakenteen sisäverhouslevyä avataan tarkemman tarkastelun mahdollistamiseksi.
Rakenneavausten yhteydessä sahataan alajuoksupuusta määrätyn kokoiset palat pois, jotta nähdään sokkelipotero kokonaisuudessaan. Lisäksi tuulensuojalevyä sahataan, jotta nähdään tuuletusvälin koko ja toimivuus. Rakenneavauksesta tehdään aistinvaraiset tarkastelut, kosteustekniset mittaukset, näytteenotot esim. mikrobitutkimuksia varten ja dokumentoidaan rakenteen mitat mahdollisen korjaussuunnittelun lähtötiedoiksi.
Alajuoksupuusta ja pystyrungon alaosista mitataan puun painokosteuksia, minkä lisäksi kosteutta voidaan mitata sokkelin kiviaineksesta esim. pintakosteudenosoittimella ja näytepalamenetelmällä. Myös rakenteen eristetilasta voidaan mitata suuntaa-antavasti kosteusolosuhteita tietyin reunaehdoin.
Seinän eristemateriaaleista ja puumateriaaleista (esim. alajuoksu) otetaan materiaalinäytteet laboratoriotutkimuksia varten. Näytteitä ei tulisi kuitenkaan ottaa suoraan sokkelirakennetta vasten olleen alajuoksupuun pinnasta, eikä tuulensuojalevystä, koska niissä ns. sallitaan mikrobikasvua (suora ulkoilma- tai maaperäyhteys). Kaikkien mittausten, näytteenoton ja dokumentoinnin lisäksi, valesokkelirakenteesta voidaan arvioida sisäilmayhteyttä erikseen merkkiainetutkimusta hyödyntäen.
Lue lisää sisäilmaan liittyvistä tutkimuksista ja kosteusmittauksista.
Miten valesokkeli korjataan?
Ennen valesokkelin korjausta olisi hyvä tehdä seuraavat asiat:
- Riittävät tutkimukset ja rakennetarkastelut suunnittelun lähtötiedoiksi
- Toteutussuunnitelmat tai hankesuunnitelmat korjauslaajuudesta riippuen
- Hankkeen kilpailutukseen liittyvät menettelyt
- Mahdolliset ulkopuolisen kosteusrasituksen alentavat toimenpiteet
- Muutoslupien hakeminen Rakennusvalvonnassa
- Kiinnittää hankkeeseen valvoja tai projektin johtaja
Valesokkelin korjaaminen on usein tarpeen, mikäli rakenteissa havaitaan kosteuteen tai homeeseen viittaavia ongelmia. Yleisiä korjausmenetelmiä ovat sokkelin korkeuden nostaminen, kapillaarikatkojen lisääminen sekä alapohjan tuuletuksen parantaminen. Joissakin tapauksissa saatetaan myös harkita koko alapohjarakenteen uusimista.
Peruskorjausten yhteydessä tehtävissä saneerauksissa tulisi aina kääntyä pätevän insinööritoimiston tai suunnittelijan puoleen. Kun kyseessä on laajemmin vaurioitunut valesokkeli, kokonaisvaltaisessa korjauksessa tehdään yksityiskohtaiset rakennesuunnitelmat detaljeineen, Rakennusvalvonnan vaatimat muut pääpiirustukset ja lisäselvitykset, korjaustyöhön liittyvät työohjeet, sekä tilaajan toiveesta riippuen kaikki muutkin kaupalliset asiakirjat urakkakilpailutusta varten.
Rakennekorjaussuunnittelussa tulisi myös huomioida koko ulkoseinärakenteen korjaustapa ja tiivistysratkaisut. Tässä kohtaa on siis syytä muistaa se, että huonosti tuulettuva puurakenteinen ulkoseinä on myös riskirakenne, samoin kuin valesokkeli. Tällainen tilanne voi olla esim. tiilimuuratussa julkisivussa, jossa laastipurseet tukkivat puurumgon ulkopinnassa olevan tuulensuojan ja muurauksen välisen tuuletusraon.
Tiivistyskorjauksia tehdään lähes poikkeuksetta valesokkelikorjausten yhteydessä, jolloin jo suunnitelmissa asetetaan mm. tiiveystason vaatimukset. Alapohjan liitosten tiivistykset ja ikkunaliittymien sekä monien muiden rakenneliitosten tiivistys kuuluvat korjauksen yhteydessä tehtäviin toimenpiteisiin.
Oleellisin tiivistettävä alue valesokkelikorjauksissa on lattian ja ulkoseinän rakenneliitos, jossa pyritään estämään sekä maaperäyhteyttä että mahdollisten kontaminoituneiden epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan. Lisäksi ulkoseinärakenteen eristeet uusitaan useimmiten koko huonekorkeudelta ja varsinkin lähellä sisäpintaa käytetään mielellään kovia ja tiiviitä eristeitä (PU-, PIR-, ja XPS-levyt).
Valesokkelirakenteen omaavissa ulkoseinissä parannetaan lähes poikkeuksetta myös lämmöneristysominaisuuksia koko ulkoseinärakenteen kerroskorkeudelta, sekä parannetaan ulkoseinän tuuletusta purkamalla vanhaa tuulensuojalevyä ja poistamalla laastipurseet. Kun ulkoseinärakenne korjataan kokonaan, voidaan tiivistystoimenpiteet ulottaa kaikkiin rakenneliitoksiin.
On myös hyvä tiedostaa, että korjaustyöt ovat luvanvaraisia, jolloin luvanhakuprosessi ja sen asettamat vaatimukset ovat osa suunnittelutyötä. Yleisesti ottaen korjaustoimenpiteet voivat vaihdella vaurioituneiden rakenteiden osittaisesta korjaamisesta aina valesokkelirakenteen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen toimivaksi sokkelirakenteeksi. Korjaustapa ja -laajuus riippuvat osin rakennuksen yksilöllisistä ominaisuuksista ja osin tilaajan tavoiteasetteluista tai maksukyvystä.
Yksityiskohtaisempien korjausmenetelmien valinnat riippuvat monista tekijöistä, kuten rakenteen nykytilasta, perustuksen rakennusmateriaalista (harkko-/betonisokkeli/reunavahvistettu AP jne.), rakennuksen kerrosluvusta (1 vai 2 kerrosta), käytettävissä olevasta budjetista ja tavoitellusta lopputuloksesta. Tällaisissa rakennuksissa voi olla myös muita korjattavia riskikohtia, kuten huoneistojen välinen tasoeroseinä.
Ennen korjaushankkeeseen ryhtymistä on tärkeää konsultoida korjausrakentamisen asiantuntijoita, kuntotutkijoita ja suunnittelijoita, jotka voivat tehdä arvion olemassa olevan tiedon perusteella ja ehdottaa sopivimpia korjausratkaisuja. Joka tapauksessa valesokkelin korjaukset ovat lähes aina luvanvaraisia (kantava rakenne), jonka vuoksi tilaajan on syytä heti lähtötilanteessa valita kohteeseen sellainen suunnittelija, joka voi hoitaa projektin alusta loppuun. Kysy meiltä lisää »
Seuraavissa kohdissa on listattuna joitain tyypillisiä ns. kengitysmenetelmiä, joita käytetään valesokkelirakenteisen korjauksissa.
VALESOKKELI JA ”TERÄSKENGÄT”
Teräskengällä tehtävä valesokkelin korjaus on myös yleinen korjausmenetelmä, jossa teräskenkä asennetaan pystyrungon alaosaan ja perustuksen väliin tukemaan seinärakennetta. Teräskenkiä ovat mm. erilaiset pilarikengät, Terästassu ja Transpordix.
Teräskengät voidaan kiinnittää ja injektoida suoraan betoniseen perustukseen. Joskus kengityksen yhteydessä saatetaan joutua tekemään joitain valuratkaisuja, kuten harkkosokkelin tapauksessa. Vanhaan sokkelipoteroon asennetaan PU- tai XPS-eristeet kylmäsillan katkaisemiseksi. Sokkelipotero voidaan tehdä umpinaiseksi aina lattiakorkoon saakka tai osin tuuletusraollisena. Teräskengissä hyvänä puolena on kohtuullisen monipuolinen sovellettavuus esim. eri runkopaksuuksille, sekä tiettyjen detaljikohtien parempi toteutettavuus.
Lamox Oy:n tuotteet tarjoavat patentoidun ja tuotteistetun valesokkelin korjausratkaisun. Nämä tuotteet on suunniteltu eristämään ja suojaamaan rakenteita kosteudelta, minkä lisäksi se parantaa vanhan sokkelipoteron lämmöneristysominaisuuksia. Tässä tuotteistetussa korjausmenetelmässä käytetään erityisiä, kosteudenkestäviä XPS-eristemateriaaleja ja kuormaa vastaanottavat osat ovat terästä/metallia.
Käytetyimmät korjausmenetelmät ovat A) Termokenkä ja -palkki yhdistelmät tai B) VSP-palkki. Vaihtoehdossa A on tehty valmisosat 100, 125 ja 150 mm:n runkovahvuuksille, joista kaksi ensimainittua taitavat olla yleisimmät.
Tämä siis rajaa osin pois muita runkokoon seinärakenteita, jos puhutaan senttimetrien tarkkuudella. Vaihtoehto B on sen sijaan ns. termopalkkirakenne, joka pääosin XPS-eristettä, sisällä aaltoileva teräsprofiili. Tässä vaihtoehdossa pystyrunkoa ei erikseen kiinnitetä ns. termokenkään, vaan VSP-palkin päälle asennetaan uusi alajuoksu, johon pystyrunko kiinnitetään. Tässäkin valmisosat tehty 100 mm:n ja 125 mm:n runkopaksuuksille. Tuotesarjaan voi tutustua valmistajan verkkosivuilla »
MUITA MENETELMIÄ KORJATA VALESOKKELI
Harkolla tehtävä korjaus on vanha, mutta paikoin ihan toimiva, korjausmenetelmä, jossa vanhan sokkelin yläpuolelle rakennetaan uusi, kosteutta kestävä sokkeliosa betoni- tai kevytsorabetoniharkoista. Mikäli käytetään betoniharkkoa, tulee rakenneosan lämmöneristys varmistaa lisäeristyksin, jotta ei synny kylmäsiltavaikutusta. Harrkokorotuksen yhteydessä asennetaan kapillaarisen nousun katkaiseva kosteussulku esim. huopakermillä.
Uudet alajuoksupuut injektoidaan uuteen perustukseen ja katkaistut pystyrungot kiinnitetään uuteen alajuoksuun. Tämä menetelmä erottaa puurakenteet maan kosteudesta, mikä vähentää kosteuden siirtymistä rakenteisiin sekä poistaa riskirakenteelle tyypillisen valesokkelin ominaisuudet. Harkkokorotuksen etuna on sen pysyvyys ja kosteudenkestävyys, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta, jotta rakenteellinen kokonaisvaltainen toimivuus varmistetaan.
Foamglas on vaahtolasina kevyt ja painoonsa nähden kohtuullisen hyvin puristuslujuutta omaava materiaali, joka soveltuu myös tämän kaltaiseen korjaukseen. Vaahtolasin kosteudenkestävät ja lämmöneristävät ominaisuudet tekevät siitä myös varteenotettavan vaihtoehdon valesokkelirakenteiden korjauksessa. Sen avulla voidaan estää kosteuden siirtymistä rakenteisiin ja parantaa samalla rakennuksen lämmöneristystä, kuten edellä esitetyssä Lamox Oy:n ratkaisuissa.
Se onkin ehkäpä parhaiten verrattavissa Lamox Oy:n VSP-palkin asennustapaan. Foamglassin asentaminen vaatii kuitenkin asiantuntemusta ja tuotteen tarkempaa tuntemusta, sillä se ei ole vielä kovin käytetty menetelmä Suomessa, eikä tuotevalmistajalla ole korjausmenetelmää varten yksityiskohtaista ohjeistusta tmv.
Valuratkaisuissa sokkelirakenteen korjaus tehdään valetulla sementtipohjaisella ratkaisulla. Valuratkaisu voi olla betonin ja eristeen yhdistelmä, tai valu voidaan tehdä eristävällä EPS-sementillä kokonaan. Toisaalta valuratkaisuja voidaan joka tapauksessa käyttää yhdessä teräskengällä tehtävässä asennuksessa, jolloin teräskenkä mahdollistaa myös väliaikaisen tuon ulkoseinän kuormalle.
Valesokkeli korjaus hinta
Valesokkelin korjaus voi maksaa 1500€ juoksumetriltä, kun korjaustaajuutena on normaalin huonekorkeuden koko seinärakenteen korjaus – lattiasta alakattoon ja samalla tehdään tiivistyskorjauksia.
Valesokkelin korjauskustannukset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi, riippuen vaurioiden ja korjausten laajuudesta, korjausmenetelmästä sekä rakennuksen sijainnista.
Lisäkustannuksia voivat aiheuttaa mm. salaojajärjestelmän uusiminen ja sadevesien ohjaukset. Korjaustöiden yhteydessä kannattaa myös huomioida mahdolliset lisäkustannukset, jotka voivat syntyä esimerkiksi sisäilman laadun parantamiseen liittyvistä toimenpiteistä, kuten ilmanvaihdon uusimisesta, salaojaremontista tai seinän lisäeristystöistä. Myös alueelliset erot vaikuttavat kustannuksiin; suuremmissa kaupungeissa, joissa työvoiman ja materiaalien hinnat ovat korkeammat, korjausten kustannukset voivat olla kalliimmat. Lisäksi tulisi huomioida myös suunnittelu- ja rakennuttamiskustannukset.
Valesokkelin korjauksen hinta-arvio kannattaa aina tehdä yhteistyössä korjausrakentamisen asiantuntijan kanssa, jotta voidaan varmistaa korjaustoimenpiteiden oikea kohdentaminen ja kustannustehokkuus. Huolellinen kuntotutkimus on usein ensisijainen askel korjausprojektin suunnittelussa, ja se auttaa tarkentamaan kustannusarvion. Valmiiden suunnitelmien jälkeen voidaan tehdä erillinen kustannusarviolaskenta, tai kilpailuttaa toteutus, jotta saadaan rahoitusta varten sitovat hinnat.
Mitä teen, jos talossani on korjausta vaativa valesokkeli?
Vaikka valesokkeli ja sen korjaus on jo hyvin tuttu ilmiö Suomessa, pitää se silti sisällään paljon yksityiskohtia suunnittelun ja toteutuksen osalta. Tämän takia kannattaa aina kääntyä sellaisen suunnittelijan puoleen, joka pystyy hoitamaan projektin alusta loppuun.
Valesokkelikorjauksen marssijärjestys:
- Alkuselvitykset ja tarkemmat rakennetekinset tutkimukset valesokkelirakenteen kunnon selvittämiseksi,
- korjaustarvearvio ja korjaustapaehdotukset tai tarvittavat lisäselvitykset korjauslaajuuden määrittämiseksi,
- korjaussuunnittelu pääpiirustuksista aina detaljeihin saakka
- muutosluvan hakeminen alueen rakennusvalvonnasta
- urakkalaskenta-aineisto yksityiskohtaisine työohjeineen
- urakkasopimuksen laatiminen valikoidun urakoitsijan kanssa
- urakan aikainen laadunvalvonta tärkeää hankkeen onnistuneen läpiviemisen kannalta,
- tiivistyskorjaukset ja niihin liittyvät merkkiainekokeet osana laadunvarmistusta,
- urakan vastaanotto taloudellisine loppuselvityksineen.