Hiukkasmaiset partikkelit voivat terveydellisessä mielessä olla erittäin merkittäviä sisäilman laadun heikentäjiä, johtuen niiden kyvystä sisältää monimutkaisia orgaanisia ja epäorgaanisia aineita, jotka voivat olla myrkyllisiä ja saattavat aiheuttaa hengitysteiden tulehdusta, allergiaa tai jopa syöpää. Hiukkasista puhuttaessa voidaan kuitenkin todeta, että Suomessa pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia ulkoilmassa kuin sisäilmassa, sillä niiden tärkeimmät syntymekanismit ovat teollisuuden ja liikenteen polttoprosessit. Näin ollen hiukkaspitoisuudet ovat tavanomaisesti ulkoilmassa korkeammat kuin sisäilmassa.

Erityisesti puhutaan pienhiukkasista (PM2.5) ja hengitettävistä hiukkasista (PM10), kun mitataan ulkoilman laatua. Pienhiukkasten ja hengitettävien hiukkasten epätyypillistä esiintymistä voi kuitenkin ilmetä myös sisäympäristössä, mikäli sisätiloissa on niitä synnyttäviä aktiviteetteja, kuten takan ja kynttilöiden poltto, tai vilkkaasti liikennöidystä ulkoilmasta pääsee tulo- ja korvausilmaa suodattamattomana sisätiloihin esim. vuotoilmana tai tuloilman heikosta suodatusasteesta johtuen. Asumisterveysasetuksessa (Vna 545/2015) toimenpiderajan ylittymisenä pidetään pienhiukkasten (PM2.5) osalta 24 tunnin mittauksen aikana enintään 25 μg/m3 ja hengitettävien hiukkasten (PM10) osalta vastaavasti 50 μg/m3.

Sisäilman hiukkasmaisiin epäpuhtauksiin luetaan myös teolliset mineraalikuidut, joita voi päästä sisäilmaan esim. toimisto- tai koulurakennuksen sisätilojen akustiikkalevyistä, lämmöneristeistä tai ilmanvaihdon lämmön- ja ääneneristyksessä käytetyistä mineraalikuitulevyistä. Tuotannollisissa työpaikoissa voi esiintyä myös keraamisia kuituja ja ne ovat terveydelle vaarallisempia, mutta niitä ei juurikaan esiinny normaalissa sisäilmassa. Kuitumaiset partikkelit, tässä lähinnä eristevillakuidut, eivät nykytiedon valossa ole merkittäviä terveysriskien aiheuttajia, mutta liiallinen altistuminen niille tiedetään aiheuttavan ärsytysoireita silmissä, iholla ja hengitysteissä. Asumisterveysasetuksessa (Vna 545/2015) on määritetty teollisten mineraalikuitujen toimenpiderajaksi 0,2 kuitua/cm2 kahden viikon aikana pinnoille laskeutuneessa pölyssä. Laskeutunutta pölyä voidaan arvioida ns. petrimaljalla, joka jätetään tutkittavan tilan tasopinnalle kahdeksi viikoksi ja sen jälkeen siihen painetaan geeliteippi, jota tutkitaan mikroskopoinnin avulla.