Rakennusten riskirakenteet ovat normaalimpaa alttiimmat kosteus- ja mikrobivaurioitumiselle. Toisin sanoen riskirakenne on sellainen, jossa kosteustekninen tai rakennusfysikaalinen toimivuus ei ole tarkoituksenmukaisella tasolla ja rakenteen todennäköisempi toimimattomuus lisää esim. homehtumisen eli mikrobivaurioitumisen riskiä. Monesti riskirakenteissa ei ole käytetty myöskään vikasietoisia materiaaleja, vaan herkemmin vaurioituvia orgaanisia rakennusmateriaaleja.
Riskirakenteen määritelmät ovat jossakin määrin ylimalkaisia, mutta hyvä kuntotutkija tietää milloin jokin on riski ja milloin ei. Työterveyslaitoksen julkaisussa (Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt, 2013) on kirjoitettu näin:
Riskirakenne on rakenneratkaisu, joka on kosteusvaurioaltis joko veden vuotamisen, kapillaarisen veden kulkeutumisen, vesihöyryn liikkeen tai muun veden kulkeutumisen johdosta. Rakenne on voitu suunnitella väärin kosteusteknisesti toimimattomaksi tai rakenne on vaurioitunut rakennusvaiheessa rakennekosteuden vaikutuksesta. Riskirakenne voi sisältää materiaaleja, jotka ovat sisäilman epäpuhtauslähteitä. Teknisen käyttöiän umpeutuessa rakenne voi muuttua riskirakenteeksi.
Kosteus- ja hometalkoot julkaisivat eräänlaisen opetusmateriaalin (Tunnista ja tutki riskirakenne), sekä muuta aineistoa, johon voit tutustua kyseisellä sivustolla ja Fise Oy on luonut ns. rakennusvirhepankkia, jonne on koottu mm. erilaisia virheellisiä asennus- tai rakenneratkaisuja (ks. täältä). Riskirakenteisiin voi tutustua myös diplomi-insinööri Kasper Käyhkön kirjoittamista artikkeleista, joissa käsitellään eri aikakausien rakennuksia ja rakenneosia.
Riskirakenne on siis riskirakenne, mutta se ei aina ole sama asia kuin vaurioitunut rakenne. Kosteus- ja sisäilmateknisissä kuntotutkimuksissa kiinnitetään tietysti suurin huomio riskirakenteisiin tai sellaisiksi epäiltyihin osiin. Tämä voidaan tehdä jo ensikatselmuksen ja lähtöaineiston perusteella, mikäli lähtöaineistossa on riittävästi alkuperäisiä rakennekuvia. Joskus vanhoista rakennuksista ei löydy selkeitä rakennepiirustuksia, jolloin kokemusperäinen tieto ja taito ovat avainasemassa. Kuntotutkijan tehtäväksi jää tällöin arvioida tietyn aikakauden ja toteutustavan mukana tuomat riskit.
Eri aikakausien riskirakenteita on niin monia. Mainittakoon kuitenkin esim. 70- ja 80-luvuilla laajalti käytetty valesokkelirakenne, jossa valesokkeli muodostaa kosteusteknisen riskikohdan. Kyseisessä piilosokkelin toteutuksessa kantava ulkoseinän puurunko ja alajuoksu lähtevät sokkelipoteron sisältä. Sokkelipoterossa rakenne ei välttämättä pääse riittävästi kuivumaan ulkoseinän tuuletuksen alkaessa vasta ylempänä (jos edes sielläkään) ja alajuoksun alta monesti puuttuu kapillaarisen kosteudennousun estävä ainekerros. Usein tämän aikakauden rakennuksissa myös ulkoseinän tuuletus on riittämätön ja mahdollinen tuuletusrako on ummessa laastipurseiden takia. Lisäksi valesokkelissa diffuusiolla siirtyvä kosteus voi osaltaan tiivistyä sokkelipoteroon, kun rakenneosan höyrynvastus kasvaa lämmönvastuksen pienentyessä. Muita riskirakennetyyppejä ovat esim. seuraavat:
- Sisäpuolelta eristetty kellarin seinä on riskirakenne
- Kellarin seinä ilman vedeneristystä on riskirakenne
- Puurakenteinen rossipohjainen alapohjarakenne ilman tuuletusta
- Tiiviillä päällystetty oleva betoninen alapohja
- Kaksoisbetonilaattarakenteinen alapohja
- Eräät reunavahvistetut alapohjarakenteet
- Maanvastainen puukorotettu lattiarakenne
- Betonisen alapohjan alapuolelle ulottuvat seinien puurakenteet, kuten kantavat väliseinät (paikoin myös kiviaineksiset seinät)
- Tasoeroseinät esim. asuntojen välissä
- Höyrynsulku eristeen sisällä tai kylmällä puolella
- Puurunkoinen ulkoseinä ilman tuuletusta
- Vino tai loiva yläpohja ja kattorakenne, jossa ei ole tuuletusta
- Eräät aluskateratkaisut (vesikatolla)
- Tasakatto ilman kallistuksia
- Märkätilan tietyt riskikohdat, kuten puurakenteinen väliseinä saunan ja pesuhuoneen välillä tai ns. päällelaatoitukset
Riskirakenteita ja riskikohtia on tosiaankin useita. Valesokkelirakenteesta olen kuitenkin kirjoittanut erillisen artikkelin, sillä se on kokemukseni mukaan kaikista yleisin korjausta vaativa riskirakennetyyppi. Tämä johtuu osaltaan siitä, että sitä on käytetty niin runsaasti 70- ja 80-luvulla, jolloin rakentaminen oli muutenkin erittäin vilkasta. Lisäksi valesokkelin yhteydessä ilmenee usein muitakin riskirakennekohtia, kuten tuulettumaton puurunkoinen ulkoseinärakenne, reunavahvistettu alapohja ja puukorotettu lattia, yleisesti maaperäyhteys heikon ilmatiiviyden takia ja heikko ulkopuolisen kosteusrasituksen hallinta (esim. salaojien toimimattomuus tai puuttuminen). Alla on esimerkkikuva valesokkelirakenteesta. Kuva on kosteus- ja hometalkoot -opetusmateriaalista.
Kuva 1. Lähde (Kosteus- ja hometalkoot)