Rakennusten terveydellisistä oloista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL), terveydensuojelulaissa (763/1994, TsL) ja työturvallisuuslaissa (738/2002) sekä lakien nojalla annetuissa asetuksissa, määräyksissä ja näitä selventävissä soveltamisohjeissa.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL) määritellään rakentamista koskevat yleiset edellytykset, olennaiset tekniset vaatimukset sekä rakentamisen lupamenettely ja viranomaisvalvonta. Olennaiset tekniset vaatimukset koskevat;

• rakenteiden lujuutta ja vakautta
• paloturvallisuutta ja terveellisyyttä
• käyttöturvallisuutta ja esteettömyyttä
• meluntorjuntaa ja ääniolosuhteita
• energiatehokkuutta

Maankäyttö ja rakennuslain 117 §:ssä annetaan olennaisten teknisten vaatimusten lisäksi asetuksenantovaltuutus koskien rakennusten käyttö- ja huolto-ohjetta. Rakennusten yleisestä terveellisyydestä, turvallisuudesta ja käyttökelpoisuudesta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 12 §:ssä (Rakentamisen ohjauksen tavoitteet), 117 §:ssä (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset), 117 a–g §:ssä (Olennaiset tekniset vaatimukset), 125 §:ssä (Rakennuslupa), 131 §:ssä (Rakennuslupahakemus) ja 166 §:ssä (Rakennuksen kunnossapito). MRL 166 §:n mukaisesti rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Rakennuksen ja sen taloteknisten järjestelmien suunnittelua tukevat Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet, esim. D2 (Rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto).

Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisistä vaatimuksista on säädetty terveydensuojelulain (763/1994) 26 §:ssä ja 27 §:ssä. Terveydensuojelulain mukaan sisäilman olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu tilassa oleskeleville terveyshaittaa. Jos melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa esiintyy siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, on toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi ryhdyttävä viipymättä. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten vaatimusten täyttymisen tueksi on laadittu yksityiskohtaisempia asetuksia, suunnitteluun ja kiinteistön ylläpitoon liittyviä määräyksiä ja ohjeita. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön ns. asumisterveysasetus (STMa 545/2015) soveltamisohjeineen on yleisesti käytössä, arvioitaessa sisäilman laatutekijöitä.

Työturvallisuuslaissa (738/2002) on vastaavasti säädetty työpaikkaa, työntekoon ja työturvallisuuteen liittyviä viranomaisvaatimuksia. Sisäilman laatutekijöiden tai haitallisen altistumisen kannalta työturvallisuuslaissa säädetään mm. kohdissa 33 §:ssä (Työpaikan ilmanvaihto ja työhuoneen tilavuus), 37 §:ssä (Ilman epäpuhtaudet), 38 §:ssä (Kemialliset tekijät ja työssä käytettävät vaaralliset aineet), 39 §:ssä (Fysikaaliset tekijät ja sähköturvallisuus), 40 §:ssä (Biologiset tekijät), 60 §:ssä (Rakennuksen omistajan, muun haltijan tai vuokranantajan velvollisuudet) jne. Lisäksi työpaikkojen terveydellisistä vaatimuksista sekä mm. työnantajan vastuusta ja työterveyshuollon roolista on säädetty myös työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Työturvallisuuslain nojalla on myös annettu yksityiskohtaisempia säädöksiä, asetuksia tai ohjeita, joita sovelletaan työpaikoilla. Esimerkiksi tuotantotyyppisten työpaikkojen ilmanlaadun arvioinnin tukena voidaan käyttää sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (STMa 268/2014), jossa on taulukoitu työpaikan ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetut pitoisuudet ja vastaavat biologisten altistusindikaattorien raja-arvot.

Edellä mainittujen lakien ja lainsäädäntöön nojautuvien asetusten, määräysten ja ohjeiden lisäksi rakennusten terveellisyyteen liittyviä asioita on käsitelty tai sivuttu myös asuntokauppalaissa (843/1994), asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009), kuluttajansuojalaissa (38/1978) ja vahingonkorvauslaissa (412/1974). Rakennusperintöön tai rakennusperinnön suojelemisesta on säädetty myös laissa (498/2010). Suunnittelun, korjausrakentamisen ja muun talonrakentamisen näkökulmasta aiemmin mainittujen eri lakien nojalla on laadittu suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä määräyksiä, asetuksia, säädöksiä ja ohjeita. Rakennus- ja suunnittelualalla toimivien henkilöiden keskuudessa tunnettuja asetuksia voivat olla mm. valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (VNa 798/2015), ympäristöministeriön asetus rakentamista koskevista suunnitelmista (YMa 216/2015), ympäristöministeriön asetus rakennuksen kosteusteknisestä toimivuudesta (YMa 782/2017), valtioneuvoston asetus rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä (VNa 214/2015), ympäristöministeriön asetus energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä (YMa 4/2013) jne. Asetusten lisäksi Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on tarkempia määräyksiä ja ohjeita, joita tulee ottaa huomioon rakennushankkeen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa.

Ajantasaiset versiot Suomen lainsäädännöstä ja asetuksista on luettavissa sähköisessä Finlex-palvelussa. Lainsäädännön nojalla annettuja tarkempia rakentamista koskevia määräyksiä ja ohjeita on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan ja ne löytyvät ympäristöministeriön sivuilta. Lisäksi on olemassa lukuisia ohjeita ja oppaita, joiden tehtävänä on opastaa suunnitteluun, rakentamiseen, rakennuttamiseen, asumisviihtyvyyteen, työterveyteen ja moniin muihin sisäympäristöön liittyviin tekijöihin viranomaisvaatimukset täyttäen.