Kosteus- ja sisäilmateknisissä kuntotutkimuksissa tehdään melkein poikkeuksetta sisäilmaolosuhteiden seurantamittauksia. Mitattavia asioita ovat tyypillisimmillään lämpötila, kosteus, hiilidioksidi ja lisäksi rakennuksen ulkovaipparakenteiden yli vaikuttavat paine-erot. Mittausdata tallennetaan halutuissa sykleissä ns. dataloggereihin. Olosuhdemittausten perusteella arvioidaan sisäilman ilman vaihtuvuutta tai riittävyyttä käyttäjämäärien suhteen. Sisäilman lämpökuormat ja kosteuslisät antavat sisäilman fysikaalisista olosuhteista ja viihtyvyystekijöistä. Ilmanvaihdon toimivuutta pystytään parhaiten arvioimaan hiilidioksidimittauksella, koska se kertoo suoraan sen miten sisälähtöiset ja ihmisperäiset epäpuhtaudet laimenevat ilman vaihtuvuuden suhteen.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuus kuvaa rakennuksen käyttötilojen ilmanvaihdon riittävyyttä käyttäjien määrään nähden. Hiilidioksidipitoisuuden osalta sisäilman hiilidioksidipitoisuuden toimenpideraja ylittyy, jos pitoisuus on 1150 ppm suurempi kuin ulkoilman hiilidioksidipitoisuus (STM:n asetus 545/2015). Lisäksi ohjekortissa RT 07-11299 (Sisäilmastoluokitus 2018) on asetettu eri laatuluokkien (S1…S3) tavoitearvot sisäilman hiilidioksidilisän enimmäispitoisuuksille. Hiilidioksidilisän tavoitearvot ovat edellä mainittujen laatuluokkien vastaavassa järjestyksessä 350 ppm, 550 ppm ja 800 ppm. Ulkoilman taustapitoisuus on rakennuksen sijainnista ja muista tekijöistä riippuvainen, mutta tyypillisesti se on n. 400 ppm. Tällöin rakennusten sisäilman asetuksen mukaisena raja-arvona voitaisiin pitää pitoisuutta 1 550 ppm. Vastaavasti S1–luokan sisäilman tavoitearvoina on <750 ppm, S2–luokan tavoitearvona 950 ppm ja S3–luokan tavoitearvona <1 200 ppm.

Edellä mainittujen raja-arvojen ohjeistusten lisäksi sisäilman hiilidioksidipitoisuuden laimenemisnopeudesta voidaan määrittää suuntaa-antava ilman vaihtuvuus. Ilman vaihtuvuus on suoraan verrannollinen laimenemisnopeuteen ns. massataseen laskukaavan mukaisesti.

Olosuhdemittausten yhteydessä tulisi aina mitata myös ulkovaipparakenteen yli vaikuttavat paine-erot. Paine-erojen muodostuminen vaikuttaa merkittävästi sisäilmaolosuhteiden muodostumiseen ja rakenteiden kosteustekniseen toimivuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen (STMa 545/2015) ja sen soveltamisohjeen mukaan alipaineisuuden ollessa suurempi kuin 15 Pa, tulee sen syy selvittää ja alipaineisuutta mahdollisuuksien mukaan pienentää. Vastaavasti, mikäli tila on jatkuvasti ylipaineinen ympäristöönsä nähden, tulee sen syy selvittää ja ilmanvaihto tasapainottaa. Rakennuksissa, joissa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, olisi suositeltavaa ylläpitää 0…-5 Pa:n paine-erot ulkoilmaan nähden. Yleisesti ottaen liiallinen ylipaine lisää kosteuskonvektion aiheuttamaa ja pitkään jatkuneena kosteusvaurion riskiä rakenteessa ja voimakas alipaine mahdollistaa hallitsemattomien vuotoilmareittien muodostumisen sekä epäpuhtauden kulkeutumisen sisätilaan.

Tässä lyhykäisyydessään sisäilman olosuhdemittauksista, lisää tietoa sisäilmaolosuhteista ja sen epäpuhtauksista löytyy osiossa Tietopankki → Sisäilma.