Erilaisia kosteusteknisiä mittauksia tehdään sekä uudistuotannossa että olemassa olevien rakennusten kosteusteknisissä tarkasteluissa. Uudis- ja saneerauskohteissa kosteusmittauksilla voidaan varmistaa, että rakenteet ovat riittävän kuivia ennen päällystämistä tai muuta täydennysrakentamista. Myös vesivahingon seurauksena, kun rakenteita kuivatetaan, tulee mittausten perusteella varmistua rakenteiden riittävästä kuivuudesta ennen entisöintiä. Usein kosteusmittauksia joudutaan tekemään olemassa oleviin rakennuksiin, kun epäillään liiallista kosteusrasitusta tai rakennusmateriaalien vaurioitumista.

Kosteustekniset mittaukset aloitetaan kartoittamalla tietyn rakenneosan pintakosteuksia. Pintakosteuskartoitus ei ole varsinainen kosteudenmittaus, vaan vertailevaa tutkimusta, ja sen tehtävänä on ohjata tarkempien rakennekosteusmittausten kohdentamista. Tyypillisimmät kosteusmittaukset ovat porareikä- ja näytepalamenetelmä, joilla saadaan tarkasti mitattua esim. betonin rakennekosteuksia. Olemassa olevasta rakennuksesta voidaan mitata myös lattiapäällysteen alapuoliset kosteudet ns. viiltomittauksin ja rakenteiden eristetilan kosteudet porareiän kautta. Lisäksi puurakenteista on mahdollista mitata painokosteuksia ns. piikkimittarilla, mutta se ei ole yhtä tarkka menetelmä kuin aiemmin mainitut rakennekosteusmittaukset ja viiltomittaus.

Kosteusmittaukset ovat erittäin tärkeässä roolissa kuntotutkimuksissa, sillä rakenteiden kosteustekninen toimivuus tai pikemminkin toimimattomuus korreloi materiaalien kosteusvaurioitumiseen.