Rakennusfysikaalisesta näkökulmasta sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ilmanvaihtoratkaisut, rakennetyypit ja materiaalit sekä niiden kosteustekninen toimivuus, rakennuksen käyttö ja sisälähtöisten epäpuhtauksien muodostuminen sekä ympäröivät fysikaaliset olosuhteet ja ulkoilman laatu. Ympäröiviin olosuhteisiin, kuten ulkoilman lämpötilaan, sademääriin, maaperän radonpitoisuuksiin ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien määrään ei pystytä vaikuttamaan, mutta erilaisilla rakennusfysikaalisilla ratkaisuilla ja taloteknisillä toimilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka sisäilma ja rakenteet reagoivat ympäröiviin tekijöihin. Tärkeintä on ymmärtää, miten rakennuksen ulkopuolisten ja rakenteiden epäpuhtauksien kulkeutumista sisäilmaan voidaan rajoittaa, sekä sisäilman epäpuhtauksien muodostumista vähentää.

Erittäin merkittäviä tekijöitä sisäilman epäpuhtauksien muodostumisessa tai ehkäisemisessä ovat käytetyt rakenneratkaisut ja materiaalit, niiden kosteustekninen toimivuus ja ilmanvaihdolliset tekijät. Yleisesti tiedetään, että liiallinen kosteus voi aiheuttaa rakennusmateriaalien mikrobivaurioita tai kemiallista hajoamista. Lisäksi tiedetään, että rakennuksen ilmanvaihdolla on suuri merkitys sisäilmassa muodostuvien epäpuhtauksien poistamisessa tai rakenteista sisäilmaan kulkeutuvien epäpuhtauksien rajoittamisessa.

Toimivat rakenneratkaisut ja sopivat rakennusmateriaalit vähentävät niissä syntyvää kosteusrasitusta ja vaurioitumisen riskiä. Lisäksi tietyissä kosteusolosuhteissa tarkoituksenmukaisella tavalla toimivat rakenteet ja materiaalit pystyvät hallitusti vapauttamaan kosteutta vaurioitumatta. Sen sijaan ns. riskirakenteilla on suurempi taipumus aiheuttaa vaurioita välittömässä läheisyydessään oleviin materiaaleihin ja käytettyjen materiaalien kosteudensietokyky on monesti normaalia heikompi. Liiallinen kosteusrasitus voi aiheuttaa materiaalissa mikrobikasvua, kemiallista hajoamista, hajuhaittaa tai muita rakennusmateriaalin hajoamis- tai aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan. Tämän takia yleisesti puhutaan kosteusvaurioitumisesta, kun arvioidaan sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä. Toki jotkut epäpuhtaudet ja haitta-aineet, kuten PAH-pitoisten materiaalien päästöt, eivät tarvitse erikseen kosteutta aiheuttaakseen sisäilman laadun heikkenemistä ja kulkeutuakseen sisäilmaan.

Ilmanvaihdon toimivuus vaikuttaa paljolti siihen, miten sisälähtöiset (esim. ihmisperäiset ja materiaaliemissiot) epäpuhtaudet poistuvat sisäilmasta, sisä- ja ulkoilman välisten paine-erojen vaikutuksesta. Paine-ero vaikuttaa rakenteiden ja ulkoilman epäpuhtauksien kulkeutumiseen sisälle sekä kosteuden siirtymiseen rakenteissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ilmanvaihdon aikaansaamien paine-erojen vaikutuksia, jotka voivat kuljettaa maaperän epäpuhtauksia ja lisätä sisäilman radonpitoisuutta, mutta toisaalta päinvastaisen paine-eron vaikutuksesta voi siirtyä sisäilman kosteutta rakenteisiin aiheuttaen pitkällä aikavälillä vaurioita. Hyvä ilmanvaihto on sellainen, joka ei aiheuta suuria paine-eroja ulkovaipparakenteiden yli, mutta on riittävän tehokas tuomaan puhdasta tuloilmaa ja poistamaan likaista sisäilmaa hallitusti.

Rakennus on kokonaisuus, johon vaikuttaa monta tekijää. Kosteus- ja sisäilmateknisiä kuntotutkimuksia tekevän asiantuntijan tulee tiedostaa kaikki merkittävimmät sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät ja kuinka näitä tekijöitä voidaan tutkia. Tutkimisen lisäksi pitää pystyä tulkitsemaan tutkimustuloksia ja niiden vaikutuksia suhteessa tutkittavaan rakennukseen.