Ilmanvaihdon toteutusmuodot voidaan jakaa perinteisesti kolmeen kategoriaan; koneellinen tulo-poisto, koneellinen poisto ja painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Rakennusten ilmanvaihdon toimivuus ja tasapaino ovat merkittävimpiä tekijöitä sisäilman olosuhteiden muodostumisen kannalta. Ilmanvaihdon tarkoituksena on tuoda hallitusti raikasta tuloilmaa sisätiloihin ja samanaikaisesti poistaa ns. likaista ilmaa sisätiloista. Tyypillisesti raitisilma / tuloilma tuodaan sisälle sellaisista tiloista, joissa oleskellaan enemmän ja ilmaa poistetaan sellaisista tiloista, joissa esiintyy luonnollisesti epäpuhtaus- tai hajulähteitä. Esimerkiksi asuoinhuoneistoissa raitisilmaa tuodaan mm. makuu- ja olohuoneisiin ja poistoilma poistuu keittiön ja WC:n tiloista. Tällöin ilma liikkuu siirtoilmana ns. puhtaista tiloista kohti likaisia tiloja.

Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen (STMa 545/2015) ja sen soveltamisohjeen mukaan alipaineisuuden ollessa suurempi kuin 15 Pa, tulee sen syy selvittää ja alipaineisuutta mahdollisuuksien mukaan pienentää. Vastaavasti, mikäli tila on jatkuvasti ylipaineinen ympäristöönsä nähden, tulee sen syy selvittää ja ilmanvaihto tasapainottaa. Rakennuksissa, joissa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, olisi suositeltavaa ylläpitää 0…-5 Pa:n paine-erot ulkoilmaan nähden. Yleisesti ottaen liiallinen ylipaine lisää kosteuskonvektion aiheuttamaa kosteuskuormaa rakenteessa ja pitkään jatkuneena kosteusvaurion riskiä. Sen sijaan voimakas alipaine mahdollistaa hallitsemattomien vuotoilmareittien muodostumisen sekä epäpuhtauden kulkeutumisen sisätilaan.